Kun tarkastelen viimeisten seitsemän vuoden (2018-2025) geopoliittista kehitystä, havainnollistuu selkeästi kuinka aliarvioitu maailmanjärjestyksen murros oli Suomessa. Aloittaessani aktiivisen geopoliittisen seurannan vuonna 2018, muutoksen merkit olivat jo selviä, mutta ne kohtasivat kotimaassa sekä tiedollista torjuntaa että emotionaalista vastarintaa.
Keskustelutila oli silloin – kuten virallisella tasolla nykyäänkin – kapea: mikäli et julistanut Lännen ikuista ylivaltaa pyhäksi totuudeksi, jäit automaattisesti epäilyksen ja mustamaalauksen kohteeksi. Vasta-argumentit hylättiin ’vihollisen propagandana’ tai ’hybridivaikuttamisena’, vaikka ne perustuivat kylmän rationaaliseen, ideologioista riippumattomaan analyysiin maailman vallankäytön muuttuvista dynamiikoista.
Todellisuus puhukoon puolestaan: Kiinan nopea teknologinen kehitys ja Venäjän uuden sukupolven sotilaallinen doktriini ovat murtaneet Yhdysvaltain pitkään jatkunutta ylivaltaa. Euroopan unionin asettuminen Amerikan strategiseksi vasalliksi sekä ulko- että talouspolitiikassa on jättänyt sen kykenemättömäksi itsenäiseen toimintaan – suurvaltapolitiikan todelliseksi sivustakatsojaksi.
Ukrainan sota 2022 oli ratkaiseva käännekohta, joka vahvisti monia varhaisia käsityksiäni. Konfliktin kaksijakoinen tulkinta – länsimainen ’hyvän ja pahan taistelu’ vastaan venäläinen ’erityissotilasoperaatio’ – paljasti informaatiosodan syvän luonteen. Kansalaisten todellisuuskäsitykseen tämä mustavalkoinen vastakkainasettelu juurtui systemaattisen mediakampanjan kautta, jossa valtavirran media toimi poliittisten narratiivien kanavana.
Kriisiajan kiihdyttäjäksi valitun Donald Trumpin palattua Valkoiseen taloon, maailmanpolitiikan epävarmuus on vain kasvanut. ’Amerikka ensin’ -ajattelu on johtanut liittolaisten kyseenalaistamiseen, mikä voi joko vahvistaa Venäjän asemaa tai johtaa uusiin kriiseihin. Kiina seuraa tilannetta tarkkaan, valmiina hyödyntämään mahdollisuutensa.
Taloudellisen analyysin valossa finanssijärjestelmän perustavanlaatuinen paradoksi paljastuu: maailman väitetty siirtyminen moninapaiseen järjestykseen peittää todellisuuden, jossa valta ja varallisuus keskittyvät kiihtyvällä tahdilla historiallisen pienelle eliitille. Globalisaation lupausten sijaan olemme saaneet ainoastaan syvenevää epätasa-arvoa ja kansallisten talouksien systemaattista haavoittuvuutta.
Nyt, kun Geopolarium aloittaa toimintansa, asettukaamme tarkkailemaan tätä historiallista murroskautta entistä terävämmin. Odotettavissa on lisää globaalin finanssikapitaalin valtapeliä, suurvaltakilpailua, arktisen alueen nousua strategiseksi keskipisteeksi ja Lähi-idän yhä vain syvenevää levottomuutta. Tämä ei ole pelkästään politiikan kommentointia – se on yritys ymmärtää syvempiä historiallisia voimia, jotka muokkaavat maailmaamme.
Historia ei pysähdy, eikä analyysinkään pitäisi. Geopolariumin tehtävä on tarjota lukijoilleen valtavirrasta poikkeavia näkökulmia – ei uusia dogmeja, vaan rohkeaa analyysiä, joka kunnioittaa faktoja mutta ei pelkää haastaa niiden virallisia tulkintoja.
geopolarium.com 