Venäläinen ekonomisti ja poliitikko Sergei Glazjev julistaa, että Donald Trumpin tullipolitiikka ei pelasta Pax Americanaa vaan toistaa Brittiläisen imperiumin epäonnistuneita kauppastrategioita 1930-luvulta. Izborskin klubin konservatiivisella alustalla esitetty väite ei tyydy akateemiseen pohdintaan, vaan repii auki länsikeskeisen maailmanjärjestyksen haavoja, väittäen Yhdysvaltojen hegemonian murtuvan kolmekymmentä vuotta Neuvostoliiton romahduksen jälkeen.
Glazjevin vertaus Trumpin tullipolitiikan ja Brittiläisen imperiumin 1930-luvun protektionismin välillä osuu historialliseen hermoon: Ottawan sopimukset (Imperial preference, 1932) olivat Britannian epätoivoinen yritys suojella markkinoitaan Yhdysvaltojen nousulta, mutta ne eivät estäneet imperiumin romahdusta sodan jälkimainingeissa. Sopimukset heikensivät globaalia kauppaa ja vain pahensivat lamaa.
Glazjevin analogia jättää kuitenkin huomioimatta keskeisiä erottavia tekijöitä: Yhdysvalloilla on edelleen institutionaalinen kilpailuetu, jota Britannialla ei ollut sen taloudellisen heikkenemisen aikakaudella. Toisin kuin kultastandardiin sidottu Iso-Britannian punta, Yhdysvaltain dollarin globaali reservivaluutan asema tarjoaa ainutlaatuisen strategisen joustavuuden. Lisäksi nykyinen maailmantalouden rakenne eroaa 1930-luvun imperiumikeskeisestä kauppajärjestelmästä, mikä tekee protektionististen toimien seurauksista huomattavasti monimutkaisemmin arvioitavia.
Glazjev väittää Yhdysvaltojen tullipolitiikan olevan viimeinen yritys hidastaa Kiinan ja Intian taloudellista nousua, Pax Americanan murtuessa. Vaikka tämä näkemys vetoaa Yhdysvaltojen aseman heikkenemiseen uskoviin, se jättää avoimeksi kysymyksen historiallisen kehityksen determinismistä. Toisaalta Trumpin protektionismi voidaan nähdä myös reaktiona hyperglobalisaation kriisiin, jossa valtiot uudelleenmäärittelevät asemiaan globaalissa talousjärjestelmässä.
Trumpin tullit, jotka iskivät erityisesti Kiinaan hänen ensimmäisellä kaudellaan, eivät olleet pelkkää talouspeliä, vaan geopoliittinen shakkisiirto – yritys suojella amerikkalaisia työpaikkoja ja samalla katkaista Kiinan teknologinen etumatka. Glazjev torjuu tämän tuomittuna epäonnistumaan: Kiinan nousu ei nojaa enää halpaan työvoimaan, vaan teknologisiin innovaatioihin ja globaaleihin investointeihin, joita Yhdysvallat ei voi tulleilla pysäyttää.
Kiina – jo maailman toiseksi suurin talous – ei ole Glazjevin mukaan pelkkä haastaja vaan uuden järjestyksen airut. Intian kehitys on ollut hitaampaa, mutta sen väestö- ja teknologiapotentiaali kasvavat nopeasti. Glazjev uskoo, että nämä kaksi valtiota muodostavat maailmantalouden uuden keskuksen, joka ei ennusta vain Yhdysvaltain hegemonian loppua, vaan kyseenalaistaa koko länsimaisen mallin perustat.
Venäläisekonomistin mukaan meneillään olevalla muutoksella on seurauksia myös kansainvälisille instituutioille. Mitä tapahtuu läntisen järjestyksen peruspilareille, kauppajärjestöille ja valuuttarahastoille, jos ja kun valta siirtyy itään? Lopullinen kysymys ei ole vain taloudellinen vaan eksistentiaalinen: pystyykö länsi uudistumaan vai jääkö se historian varjoihin? Onko tämä loppu – vai vain muodonmuutos?
geopolarium.com 