Huhtikuu 2025 merkitsee uutta vaihetta geopoliittisessa ja taloudellisessa kamppailussa, kun Donald Trumpin hallinto kiristää kauppasotaa Kiinaa vastaan. Viime viikolla Trump määräsi Kiinan tuonnille 34 prosentin tariffin, johon Kiina vastasi samanlaisilla maksuilla amerikkalaisille tuotteille. Nyt hän uhkaa nostaa Kiinan tuontimaksut 50 prosenttiin, ellei Peking peruuta omia toimiaan.
Kyse ei ole pelkästään talouspolitiikasta, vaan strategisesta painostuksesta Kiinaa kohtaan. Vaikka tariffit ulottuvat myös EU:hun (20 %), Japaniin (24 %), Intiaan (26 %), Vietnamiin (46 %) ja Kambodžaan (49 %) sekä moniin muihin maihin, Kiina on selvästi Trumpin pääkohde. Syitä ovat taloudellinen epätasapaino ja vallankäytön dynamiikka, jotka muovaavat 2020-luvun globaalia järjestystä.
Trumpin retoriikka on pysynyt muuttumattomana: hän väittää Kiinan ja muun maailman ”ryöstäneen” Yhdysvaltojen taloutta vuosikymmenten ajan. Vuonna 2024 Yhdysvaltain kauppavaje Kiinan kanssa oli noin 295 miljardia dollaria – suurempi kuin EU:n (235 miljardia) tai Meksikon (171 miljardia) kanssa. Tämä vaje on Trumpille poliittinen työkalu taloudellisen haasteen ohella.
Lisäpontta tariffeille antaa syytös Kiinan osuudesta fentanyylin tulvaan Yhdysvaltoihin. Peking kiistää väitteet ja pitää niitä kiristyksenä, mutta Trumpin hallinto näkee tilaisuuden lisätä painetta. Kauppavajeen rinnalla geopoliittiset kiistat, kuten Taiwanin asema ja Etelä-Kiinan meren jännitteet, vahvistavat narratiivia Kiinasta eksistentiaalisena uhkana.
Tariffipolitiikan vaikutukset ulottuvat Kiinaa laajemmalle. Laajat maksut koskevat myös liittolaisia ja nousevia talouksia, mikä viittaa siihen, että Trump taustavoimineen pyrkii uudelleenjärjestämään globaaleja tuotantoketjuja ja houkuttelemaan teollisuutta takaisin Yhdysvaltoihin. ”Amerikka ensin” -linja vetoaa hänen kannattajiinsa, mutta siihen sisältyy merkittäviä riskejä.
Kiina on reagoinut asettamalla 34 prosentin maksut amerikkalaisille tuotteille ja rajoittamalla harvinaisten maametallien, kuten samariumin, gadoliniumin ja terbiumin, vientiä. Tämä voi iskeä Yhdysvaltain teknologiateollisuuteen. Lisäksi Peking listasi yksitoista amerikkalaista yritystä ”epäluotettaviksi tahoiksi”, avaten oven uusille sanktioille.
Trumpin hallinto ei odottanut Kiinan vastaavan näin päättäväisesti. Strategian heikkous paljastuu tässä: jos Valkoinen talo luulee Kiinan taipuvan tulliprosenttien alla, se aliarvioi kulttuuriset tekijät. ”Kasvojen menettäminen” Yhdysvaltojen edessä olisi Kiinalle katastrofi, joka vaarantaisi kommunistisen puolueen aseman. Historia osoittaa Kiinan sietävän taloudellisia vaikeuksia kunnian ja itsemääräämisoikeuden puolesta, mikä tekee siitä sitkeän vastustajan.
Yhdysvallat saattaa myös aliarvioida oman taloutensa riippuvuutta Kiinasta. Lääkkeet, harvinaiset maametallit ja asejärjestelmien osat ovat esimerkkejä aloista, joissa korvaavien toimitusketjujen luominen on hidasta. Kiinan mahdollinen kauppasaarto elintärkeisiin tuotteisiin voisi lamauttaa Yhdysvaltain talouden osia nopeasti.
Ironista on, että Trumpin linja rankaisee myös maita, jotka ovat siirtäneet tuotantoaan pois Kiinasta. Vietnam, Thaimaa ja Indonesia ovat olleet friendshoring-strategian kohteita (jossa tuotantoa siirretään liittolaismaihin), mutta nyt nekin kärsivät korkeista maksuista. Tämä heikentää Yhdysvaltain uskottavuutta ja voi työntää liittolaisia neutraalimpaan tai Kiinaa myötäilevään suuntaan.
Esimerkiksi Etelä-Korea, perinteisesti Yhdysvaltain kumppani, saattaa uuden hallituksensa myötä kyseenalaistaa lojaaliutensa, kun sen vienti kärsii. Japani voisi myös harkita pragmaattisempaa linjaa Kiinan kanssa taloudellisten kustannusten kasvaessa. Kiina hyödyntää tilannetta houkutellakseen Yhdysvaltain liittolaisia pois Washingtonin vaikutuspiiristä.
Kauppasodan kärjistyminen heijastuu geopoliittisiin jännitteisiin. Filippiinit pitää BRP Sierra Madre -aluksensa Second Thomas Shoalilla (Thomasin toinen matalikko) Etelä-Kiinan merellä vastustaakseen Kiinan aluevaatimuksia, mikä voi johtaa aseelliseen yhteenottoon. Kiina saattaa yrittää poistaa aluksen voimakeinoin, testaten samalla Yhdysvaltain ja Filippiinien puolustusliiton sitoutumista.
Taiwanin tilanne on vielä suurempi kysymysmerkki. Kiinan sotaharjoitukset saaren ympärillä ja Yhdysvaltain hajautetut resurssit luovat riskialttiin tilanteen, jota Peking saattaisi hyödyntää. Kauppasota voi sysätä Kiinan radikaaleihin toimiin – ei taloudellisten intressien, vaan hegemonian haastamisen vuoksi. Tämä voisi johtaa uuteen jakolinjaan, joka eristäisi Kiinan lännestä (mikä saattaa olla jopa Trumpin hallinnon tavoite?).
Yhdysvaltain resursseja kuluu Lähi-idässä huthien merisaarron ja mahdollisen Iranin konfliktin vuoksi. Kiinan yllätyshyökkäys Taiwaniin voisi ajaa Yhdysvallat monirintamaiseen kriisiin, heikentäen sen kykyä suojella strategisia etujaan. Nopeasti eskaloituva tilanne jättäisi liian vähän reagointiaikaa, ja Indopasifisen alueen strategia vaarantuisi. Taiwanin keskeinen rooli puolijohdeteollisuudessa nostaisi konfliktin panokset poikkeuksellisen korkeiksi.
Trumpin tullit ja Kiinan toimet uhkaavat katkaista vuosikymmenten keskinäisriippuvuuden. Hinta nopeasta irtautumisesta olisi korkea: inflaatio kiihtyisi tuontihintojen noustessa ja toimitusketjujen katketessa. Tuotannon paluu Yhdysvaltoihin saattaisi onnistua korkean teknologian aloilla, mutta työvoimavaltaisilla sektoreilla se vaatisi robotiikan harppauksia.
Kiina voisi vastavuoroisesti vahvistaa juanin roolia, syventää siteitään globaaliin etelään ja irtautua dollarista. BRICS-maiden vaikutus kasvaa, ja Yhdysvaltain taloudellinen ylivalta heikkenee hitaasti.
Trumpin strategia on uhkapeliä. Kiinan nousu on haaste, jota ei voi sivuuttaa, mutta aggressiiviset tariffit ja odotus Kiinan perääntymisestä voivat osoittautua virheeksi. Kiina ei ole Neuvostoliitto, joka murtui paineen alla; se on sopeutuva toimija, joka voi kääntää tilanteen edukseen.
Kauppasodan vaikutukset ulottuvat talouden yli, muokaten maiden dynamiikkaa ja kansainvälistä järjestystä. Jotkut näkevät tämän globalisaation käännekohtana, jossa kansalliset intressit syrjäyttävät yhteistyön. Olemme astuneet aikaan, jolloin vastakkainasettelu ei ole vain todennäköistä, vaan lähes väistämätöntä – ja sen lopputulos on vielä epäselvä.
geopolarium.com 