Donald Trumpin uudelleenvalinta Yhdysvaltain presidentiksi on herättänyt laajaa keskustelua siitä, onko hänen talous- ja geopoliittinen linjansa viimeinen yritys pelastaa Yhdysvaltain asema maailmanjohtajana – vai pikemminkin kiihtyvä askel kohti sen lopullista rappeutumista.
Sergei Glazjevin, venäläisen taloustieteilijän, Venäjän tiedeakatemian jäsenen ja entisen Euraasian talousunionin komissaarin, analyysi Trumpin politiikasta tarjoaa kiinnostavan näkökulman siihen, miten Yhdysvallat yrittää hallita globaalin talouden muutoksia, joille se ei enää pysty määräämään ehtoja.
Trumpin hallinto kohtaa merkittäviä haasteita kotimaassaan. Fed jättää huomiotta hänen kehotuksensa rahapolitiikan keventämiseen, tuomioistuimet ja Washingtonin byrokratia sabotoivat hänen päätöksiään, ja liittovaltion hallinnon virtaviivaistaminen törmää jatkuvaan vastarintaan.
Glazjevin mukaan Trumpilla ei ole todellista strategiaa Yhdysvaltain globaalin hegemonian säilyttämiseksi, sillä taloudellinen ja teknologinen ylivoima on jo siirtynyt Kiinaan, ja Amerikan poliittis-ideologinen vetovoima on heikentynyt merkittävästi.
Trump yrittää ratkaista talousongelmia jyrkillä tullikorotuksilla ja tuotannon palauttamisella Kiinasta Yhdysvaltoihin. Kuitenkin Fedin löysä rahapolitiikka ei johda tuottaviin investointeihin, vaan raha virtaa jättimäisiin rahoituskupliin spekulatiivisen rahoitusjärjestelmän kautta. Lyhyellä aikavälillä tämä kiihdyttää inflaatiota, ja keskipitkällä aikavälillä sijoittajien luottamus heikkenee Trumpin arvaamattomien protektionististen toimien vuoksi.
Jos rahapolitiikkaa kiristetään ja julkisia menoja leikataan, kysyntä supistuu ja yhteiskunnallinen jännitys kasvaa, mikä heikentää Trumpin poliittista kannatusta. Kumpikaan vaihtoehto ei tarjoa keinoa stagflaatiosta pois pääsemiseksi.
Kun sisäpoliittiset keinot eivät riitä, Trump kääntyy ulkoiseen aggressioon. Ukrainan kanssa tehty sopimus maan luonnonvarojen hallinnasta on osa strategiaa, jolla pyritään luomaan keinotekoista kysyntää dollarille ja pitämään Yhdysvallat globaalisti relevanttina. Samankaltaisia sopimuksia tarjotaan Grönlannille ja Kanadalle, mikä paljastaa yrityksen sitoa resurssirikkaat alueet Yhdysvaltain talousvaikutuspiiriin.
Tämä muistuttaa klassista imperialistista politiikkaa, mutta sen tehokkuus on kyseenalainen. Maailmantalouden dollaririippuvuus on jo heikentymässä, ja monet maat – erityisesti BRICS+-jäsenet – etenevät vauhdilla kohti vaihtoehtoisia maksujärjestelmiä.
Yksi mahdollinen ratkaisu Yhdysvalloille on lähentyä Intian kanssa ja luoda Indoamerikka, uusi Kimerikka-tyyppinen taloudellinen symbioosi. Tässä skenaariossa amerikkalainen pääoma virtaisi Intiaan, joka tarjoaisi vakaan kasvun ja investointimahdollisuuksien markkinat. Tämä voisi teoriassa stabiloida Yhdysvaltain taloutta ja tarjota Trumpille uudenlaisen makrotaloudellisen mallin.
Kuitenkin Intialla olisi valittavissa myös vaihtoehtoinen tie: syvempi yhteistyö Kiinan ja ASEANin (Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestön) kanssa, jotka muodostavat maailman suurimman talousalueen. Jos Intia kääntyy Yhdysvaltoja vastaan, Trumpin suunnitelmat romahtavat. Glazjev arvelee konspiratiivisesti, että viimeaikaiset jännitteet Intian ja Pakistanin välillä saattavat olla osa CIA:n operaatioita, joilla pyritään estämään Intiaa liittymästä Kiinan johtamaan talousblokkiin
Jos kaikki muut keinot epäonnistuvat, voisiko Trump turvautua radikaaleihin toimiin, irtisanoa vastuunsa dollarista ja syyttää Fed:iä finanssikriisistä? Tällöin voitaisiin lanseerata uusi, valtion kontrolloima digitaalinen dollari, joka toimisi lohkoketjuteknologialla ilman pankkeja ja korvaisi Fedin hallinnoiman yksityisen rahajärjestelmän. Tämä johtaisi välittömään globaaliin talouskriisiin, jossa dollarivarannot menettäisivät arvonsa ja Yhdysvaltain valtionvelka saneerattaisiin.
Tällainen skenaario muistuttaa John F. Kennedyn yritystä saada rahan liikkeeseenlasku takaisin valtion haltuun – yritys, joka päättyi hänen salamurhaansa. Trump ei kuitenkaan näytä pelkäävän vastaavia seurauksia, ja hänen populistinen retoriikkansa ’Wall Streetin ja Fedin vallan murtamisesta’ saattaa tarjota ideologisen perustan järjestelmän perusteelliselle uudistamiselle – mahdollisesti jopa talouseliitin hiljaisella hyväksynnällä.
Globaalin talousjärjestelmän murros on jo käynnissä, eikä Trumpin geopoliittisilla ja protektionistisilla siirroilla näytä olevan muuta vaikutusta kuin alasajon kiihtyminen. Kuten Glazjev havainnollistaa, Yhdysvallat saattaa seurata Neuvostoliiton ironista kohtaloa – yrittäessään säilyttää asemansa, se vain nopeuttaa omaa romahdustaan.
geopolarium.com 