Venäläinen historioitsija Andrei Fursov on analysoinut keskiluokan asemaa ja sen roolia kapitalistisessa järjestelmässä ja sen kriiseissä. Hänen mukaansa keskiluokka on symboloinut lupausta mutta osoittautunut illuusioksi, erityisesti neuvostoajan jälkeisellä Venäjällä, jossa sitä käytettiin poliittisesti pehmentämään uudistusten shokkia.
Keskiluokkaisuus on esitetty ihanteena, joka olisi muka saavutettavissa suurelle osalle väestöä. Venäjän keskiluokka kärsi kuitenkin erityisesti vuosien 1992 ja 1998 talouskriiseistä. Fursov kyseenalaistaa länsimaiden käsityksen keskiluokan ylistetystä asemasta ja tarkastelee sen historiallista kehitystä sekä nykyistä rappiota.
Kapitalistisen järjestelmän ytimessä keskiluokka alkoi muodostua 1800-luvun jälkipuoliskolla, mutta sen ensimmäiset vuosikymmenet olivat kaukana idyllisistä. Yhteiskunnallinen ’kakku’ oli pieni, kapitalismi raakalaismaista, ja keskiluokka taisteli säilyttääkseen asemansa nollasummapelissä.
Fursov viittaa fasistiseen Italiaan ja natsi-Saksaan esimerkkeinä siitä, kuinka keskiluokka voi radikalisoitua uhkaavan proletarisoitumisen edessä. Vasta toisen maailmansodan jälkeen, erityisesti vuosina 1945–1975, keskiluokan asema länsimaissa parani merkittävästi. Tämä ajanjakso, jota ranskalaiset kutsuvat nimellä les trentes glorieuses (”kunnian kolmekymmentä vuotta”), oli taloudellista ja sosiaalista nousukautta, joka ei rajoittunut pelkästään Ranskaan.
Tämän kukoistuskauden taustalla oli kaksi keskeistä tekijää: taloudellinen kasvu ja poliittinen paine. Taloudellinen nousu liittyi Kondratjevin aaltojen nousuun, mutta sodanjälkeinen kasvu oli poikkeuksellisen voimakasta. Fursov korostaa, että tänä aikana tuotettiin enemmän hyödykkeitä ja palveluita kuin edellisten 150 vuoden aikana yhteensä. Toisen maailmansodan tuhot loivat pohjan uudelleenrakentamiselle. Yhteiskunnallinen vauraus mahdollisti hyvinvointivaltion, joka tasapainotti tulonjakoa.
Fursovin mukaan hyvinvointivaltio ei kuitenkaan syntynyt kapitalistien hyväntahtoisuudesta, vaan se oli pakollinen myönnytys, jonka taustalla oli Neuvostoliiton uhka. Kommunistisen järjestelmän olemassaolo ja sen taloudellinen menestys pakottivat länsimaat parantamaan työväen- ja keskiluokan olosuhteita estääkseen levottomuuksia.
Hyvinvointivaltio toimi puskurina, joka esti työväenluokan radikalisoitumisen ja varmisti poliittisesti vakaan keskiluokan. Tämä oli poikkeus kapitalismin normaalista kehityslogiikasta, sillä se edellytti merkittävää tulonjakoa ja valtion interventiota.
Keskiluokan nousu päättyi 1970-luvun kriiseihin. Talouslama, öljykriisi ja inflaatio heikensivät hyvinvointivaltiota, ja keskiluokan kasvava vaikutusvalta alkoi uhata kapitalistista järjestelmää.
Fursov viittaa Trilateraalisen komission raporttiin Demokratian kriisi (1975), jossa keskiluokan ja työväenluokan poliittista valtaa pidettiin uhkana kapitalistiselle järjestelmälle. Tämä merkitsi kapitalistisen eliitin vastahyökkäystä, joka käynnistyi Thatcherin ja Reaganin markkinoiden vapauttamispolitiikalla 1980-luvulla.
Neuvostoliiton romahdus 1991 oli Fursovin mukaan käännekohta, joka mahdollisti täydellisen hyökkäyksen keskiluokkaa vastaan. Ilman systemaattista sosialistista uhkaa kapitalistisen eliitin ei enää tarvinnut tehdä myönnytyksiä. Globalisaatio muuttui työkaluksi, jolla keskiluokan asemaa heikennettiin sekä länsimaissa että entisissä sosialistimaissa. Fursov korostaa, että entisen itäblokin keskiluokka tuhoutui nopeasti 1990-luvulla, ja samankaltaista kehitystä on tapahtunut myös Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa.
Nykyisin keskiluokan rappio on maailmanlaajuinen ilmiö, joka liittyy kapitalismin systeemiseen kriisiin. Fursovin mukaan vain 20 % amerikkalaisista on vaurastunut 1970-luvulta lähtien, kun 80 % on köyhtynyt. Hänen analyysinsa mukaan tämä kehitys johtaa yhä jyrkemmän luokkajaon syntyyn, jossa rikas vähemmistö erkaantuu köyhästä enemmistöstä.
Fursovin johtopäätös on karu: keskiluokan kulta-aika oli lyhyt, ja sen uudelleenluominen on nykyisin mahdotonta. Keskiluokkaa koskevat lupaukset ovat joko harhaanjohtavia tai tietoisia valheita, joiden tarkoituksena on ylläpitää poliittista kontrollia. Hänen mukaansa kapitalismin nykyinen kriisi on syventymässä, ja sen seurauksena keskiluokan asema heikkenee entisestään, mikä johtaa yhä epävakaampaan yhteiskuntajärjestykseen.
geopolarium.com 