Globaali teknologinen kilpailu on kärjistymässä ideologiseksi vastakkainasetteluksi, jossa Kiina ja Yhdysvallat kamppailevat sekä taloudellisesta ylivallasta että oikeudesta muokata maailmanjärjestystä arvojensa mukaisesti. Tekoäly on noussut tämän selkkauksen ytimeen: sen kehityssuunta määrittää, kumpi valtio osaa sovittaa paremmin yhteen oman poliittis-eettisen järjestelmänsä ja teknologisen kehityksen.
Renmin-yliopiston professori Di Dongshengin mukaan kilpailu jakautuu kolmeen suuntaukseen: Yhdysvaltain demokraattien taantuvaan uusliberalismiin, Piilaakson ja Trumpin tukijoiden ’pimeän valistuksen’ oikeisto-akselerationismiin, joka korostaa eliittikeskeistä teknologiaa, sekä Kiinan ’keskusta-vasemmistolaiseen akselerationismiin’, joka painottaa ihmiskeskeistä ja eettistä teknologiaa.
Tämä jako heijastaa kamppailua globaalista ideologisesta vaikutusvallasta, muistuttaen 1900-luvun alkupuolen liberalismin ja marxismi-leninismin välistä mittelöä. Di korostaa, että kukin suuntaus pyrkii määrittelemään teknologian roolin yhteiskunnassa omien arvojensa kautta. Näin jännite ulottuu politiikan ja talouden ulkopuolelle, muokaten globaaleja narratiiveja.
Di pitää tekoälyä kansallisen voiman perustana, joka tukee Kiinan teollista johtajuutta globaalissa kilpailussa. Älykkäät algoritmit ja automaatio tehostavat tuotantoa ja hallintoa, vahvistaen Kiinan kykyä vastata geopoliittisiin haasteisiin.
Di kumoaa perinteisen näkemyksen teollisuuden siirtymisestä halpatyömaihin. Hänen mukaansa teollisuuden keskittyminen on historiallisesti määräytynyt meri- ja teknologiavallan perusteella. Kiina on noussut maailman johtavaksi teollisuusmahdiksi näitä voimatekijöitä hyödyntämällä, ja tekoälyn sekä automaation kehitys voi varmistaa sen aseman, haastaen ennusteet teollisuuden siirtymisestä esimerkiksi Vietnamiin tai Intiaan.
Tekoäly vaikuttaa paitsi teollisuuteen myös informaatiovirtoihin ja yhteiskunnallisiin narratiiveihin. Di painottaa Kiinan vahvuutta sosiaalisen median algoritmeissa, erityisesti TikTokin kautta, mikä mahdollistaa kansainvälisten käsitysten muovaamisen. Kiinan ’suuri palomuuri’ kuitenkin rajoittaa sen kykyä hallita globaalia diskurssia, mikä korostaa teknologis-ideologisen kilpailun monimutkaisuutta.
Suurilla kielimalleilla, eli tekoälyillä, jotka oppivat valtavista tekstimassoista, voidaan muokata arvoja, estetiikkaa ja narratiiveja tiedonvälityksen kautta. Ne voivat vahvistaa ennakkoasenteita tai avata uusia näkökulmia. Graafiset mallit puolestaan muovaavat visuaalista kulttuuria. Kiina hyödyntää näitä malleja ideologiansa vahvistamiseen, mutta sen toimintaa rajoittavat länsimaiden tiukentunut digitaalinen protektionismi ja oma sisäinen sensuuri.
Di Dongshengin visio korostaa tekoälyn mahdollisuuksia mullistaa sekä teollista tuotantoa että hallinnon ja yhteiskunnan rakenteita. Älykkäät algoritmit voivat tehostaa julkisen sektorin toimintaa ja päätöksentekoa, edistää korruption torjuntaa sekä vahvistaa Kiinan poliittista järjestelmää – erottuen näin Yhdysvaltain markkinakeskeisestä lähestymistavasta. Lopulta kyse on teknologisesta taistelusta, joka ratkaisee, kuka määrittelee tulevaisuuden globaalit arvot ja valtasuhteet.
Jos länsimainen oikeisto-akselerationismi kiertää demokraattisen säätelyn tai Kiinan itsesensuuri eristää maan globaalista innovaatiokentästä, seurauksena voi olla moninapainen, teknokraattinen tulevaisuus, jossa tekoäly vahvistaa rinnakkaisia arvojärjestelmiä, mutta palvelee eliittien tehokkuusvisioita erillisissä valtapiireissä.
Arveluttavin skenaario huipentuisi teknologiseen singulariteettiin, jossa ennakoimattomasti ja itsenäisesti kehittynyt superälykkyys ohittaisi ihmisen kontrollin. Tässä tilanteessa tekoäly nousisi uudeksi ideologiseksi hegemoniksi, joka toimisi omien periaatteidensa ohjaamana. Digitaalisen superälyn määritellessä ’hyvän’ ja ’oikean’ tulevaisuuden, suurvallat ja koko ihmiskunta joutuisivat kohtaamaan perustavanlaatuisen turvallisuuspoliittisen ja filosofisen haasteen.
geopolarium.com 