Michael Flynn on amerikkalainen kenraaliluutnantti (evp.) ja sotilastiedustelun asiantuntija, joka toimi lyhyen aikaa Donald Trumpin turvallisuusneuvonantajana tämän ensimmäisellä presidenttikaudella. Viime vuosina Flynn on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista näkemyksistään, joissa hän kritisoi ns. ’syvää valtiota’ – salaisia verkostoja amerikkalaisen virkakoneiston sisällä, jotka väitetysti ohjaavat politiikkaa demokraattisten prosessien ohi.
Viimeisimmässä julkilausumassaan Flynn julistaa, että Trump ei ollut tietoinen Ukrainan drooni-iskuista Venäjän strategisia lentotukikohtia vastaan. Hänen mukaansa nämä iskut, jotka kohdistuivat Venäjän pitkän matkan pommikoneiden tukikohtiin, olivat osa laajempaa provokaatiokampanjaa, jota hallinnon sisäiset toimijat tukivat estääkseen Trumpin rauhanpyrkimyksiä.
Flynnin mukaan syvä valtio on estänyt Trumpin yritykset normalisoida suhteita Venäjään, vaikka maa ei ole enää Neuvostoliitto eikä Vladimir Putin ole Josif Stalin. Hän vetoaa John F. Kennedyn esimerkkiin, jonka aloitteet syvän valtion mielestä uhkasivat Yhdysvaltojen asemaa, ja viittaa teorioihin Kennedyn murhan taustalla. Flynnin ratkaisuehdotus on radikaali: Trumpin tulisi puhdistaa virkakoneisto, lopettaa tuki Ukrainalle ja irtautua eurooppalaisten liittolaisten – kuten Saksan liittokansleri Friedrich Merzin – sotaisista linjauksista.
Mutta Flynnin kritiikki avaa vain osan laajemmasta kuvasta. Yhdysvaltojen strateginen painopiste on siirtymässä selvästi kohti Kiinaa. Trumpin hallinnon puolustusministeri Pete Hegsethin puheet Shangri-La -Dialogue -turvallisuuskonferenssissa Singaporessa vahvistivat tämän: Kiinaa pidetään nyt ensisijaisena uhkana, ja armeijan uudistusten on keskityttävä yksinomaan Indo-Tyynenmeren alueelle.
Samanaikaisesti Yhdysvallat on hiljaisesti vähentänyt osuuttaan Ukrainan sodassa, siirtäen vastuuta eurooppalaisille liittolaisilleen. Tämä rinnakkainen kehitys – Kiinaan kohdistuva strateginen keskittyminen ja Euroopan vastuun kasvattaminen Ukrainan suhteen – ei ole sattumanvarainen ilmiö, vaan noudattaa tarkoin harkittua kansallista turvallisuusstrategiaa. Kyseessä on siirtymä kohti uutta suurvaltapolitiikkaa, jossa Kiina nousee keskeiseksi strategiseksi haasteeksi samalla kun Euroopan turvallisuusjärjestelyjä uudistetaan.
Tässä skenaariossa Venäjän ja Ukrainan välinen sota on vain sivujuoni, jonka tarkoituksena on sitoa Venäjä Eurooppaan, kun Yhdysvallat valmistautuu konfliktiin Kiinan kanssa. Elbridge Colby, puolustusministeriön alivaltiosihteeri ja tunnettu Kiina-kriittinen strategisti, paljastaa kirjoituksissaan karun todellisuuden: Yhdysvallat on valmis hyväksymään jopa suoran yhteenoton Kiinan kanssa estääkseen sen nousun.
Taiwanin saari on Yhdysvalloille potentiaalinen ’uusi Ukraina’, ja Hegsethin sekä Colbyn retoriikka rikkoo tahallisesti Yhdysvaltojen virallista Yhden Kiinan politiikkaa, joka tunnustaa Taiwanin osaksi Manner-Kiinaa, vaikka suhteet ovatkin monimutkaiset. Tämä luo jännitteitä, jotka voivat johtaa sotilaalliseen yhteenottoon.
Flynnin huoli Venäjän provosoimisesta on aiheellinen, mutta se jättää huomiotta suuremman kuvan: Yhdysvaltojen strateginen suuntaus ei halua sotaa vain Venäjää vastaan, vaan käyttää konfliktia ponnahduslautana Kiinan vastaiseen kampanjaan. Ukrainan sota on keino heikentää Venäjää ja sitoa sen resursseja Euroopan suuntaan, samalla kun Yhdysvallat kokoaa voimansa Aasiaan. Joidenkin analyytikoiden mielestä Trumpin ja valtiokoneiston sotahaukkojen välinen vastakkainasettelu on näin ollen vain harhautusta.
Geopoliittisesta perspektiivistä tarkasteltuna, diplomaattiset liennytysyritykset heikentävät Yhdysvaltojen kykyä ylläpitää globaalia hegemonista asemaansa. Flynn, joka vastustaa Kiinan nousua syvän valtion tavoin, ei voi estää globaalia kriisiä pelkällä sovinnolla Venäjän kanssa. Yhdysvaltojen sotilaallinen pivotointi Koillis-Aasiaan on jo käynnissä, ja sen pysäyttäminen vaatisi laajempaa kansainvälistä vastarintaa Yhdysvaltojen unipolaariselle hegemonialle. Yhdysvallat ei halua rauhaa: ainoastaan siirtää sodan rintaman.
Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa erottuu selkeä jakolinja: osa strategisteista haluaa siirtää painopisteen Ukrainan konfliktista Kiinan hillitsemiseen, kun taas toiset uskovat Yhdysvaltojen kykenevän ’kahden rintaman sotaan’, jossa Venäjän heikentäminen jatkuu Aasian pivotin rinnalla. Tämä kiista määrittää, miten Yhdysvallat tasapainoilee hegemoniansa säilyttämiseksi muuttuvassa maailmassa.
geopolarium.com 