Israelin ja Iranin välinen jännite on enemmän kuin aluekiista – se on globaalia järjestystä muokkaava valtataistelu. Kuten X-tili America-China Watcher korostaa, konfliktin ytimessä on pyrkimys säilyttää dollarin hegemonia, mikä paljastaa Israelin riippuvuuden Washingtonista ja Wall Streetistä. Iranin yllättävän tehokas vastarinta on kuitenkin luonut strategisen kriisin, joka horjuttaa vakiintunutta valtajärjestystä.
Israelin kyky käydä pitkää ja intensiivistä sotaa on rajallinen, minkä vuoksi Netanjahun hallinto on pyrkinyt vetämään Yhdysvallat mukaan suoraan konfliktiin Irania vastaan, kuten ydinlaitoksiin kohdistuneet iskut ja muut provokatiiviset toimet osoittavat. Trumpin taustarahoittajien haave ’Suur-Israelista’ alueellisena hegemonina on myös vaikuttanut merkittävästi asioiden kulkuun.
Yhdysvaltojen kansallinen velka on ylittänyt 37 biljoonaa dollaria eli 37 000 miljardia dollaria, ja korkomenot ovat nousseet budjetin suurimmaksi kulueräksi, haastaen luottamusta valtionobligaatioihin. Geopoliittinen epävakaus on perinteisesti ohjannut pääomia Yhdysvaltoihin, mutta Kiinan vakaus on heikentänyt tätä kehitystä.
Federal Reserven koronnostot ovat usein liittyneet konflikteihin, kuten Ukrainan sotaan 2022, joka ajoi yli 400 miljardia euroa pääomia Yhdysvaltoihin. Tämä nosti Saksan energiakustannuksia, mikä johti tehtaiden siirtymiseen Yhdysvaltoihin ja Kiinaan, aiheuttaen tyytymättömyyttä Washingtonissa ja paljastaen strategian kaksiteräisen luonteen.
Kiina on onnistunut torjumaan Yhdysvaltojen yritykset destabilisoida sen alueita. Hongkongin protestit, Taiwanin aseistaminen, separatistiliikkeiden tukeminen Xinjiangissa ja Tiibetissä sekä laivastokonfrontaatiot Etelä-Kiinan merellä eivät ole tuottaneet haluttuja tuloksia.
Kiinan moderni sotilasstrategia, joka yhdistää kehittyneitä ohjusjärjestelmiä ja elektronista sodankäyntiä hillittyyn toimintaan, on estänyt konfliktien eskaloitumisen. Intian ja Pakistanin välinen kiista ratkesi 72 tunnissa juuri Kiinan hiljaisen vaikutuksen ansiosta. Tämä vakaus on tehnyt Kiinasta yhä houkuttelevamman sijoituskohteen, mikä heikentää Yhdysvaltojen kykyä ohjata globaaleja pääomia.
Iranilla ei ole Kiinan tai Venäjän sotilaallista kapasiteettia, mutta se pyrkii haastamaan lännen vaikutusvallan Persianlahdella. Sen vastatoimet eivät ole pelkkää itsepuolustusta, vaan osa maailmanjärjestyksen murrosta. Kun Teheranin ohjukset läpäisivät Israelin puolustusjärjestelmät, kyseessä oli enemmän kuin sotilaallinen teko – se oli symbolinen murtuma Yhdysvaltain alueelliselle ylivallalle.
Iranin ydinohjelmaan kiinnitetään jatkuvaa huomiota, mutta Israelin ja Yhdysvaltojen systemaattiset provokaatiot (kuten salamurhat, kyberhyökkäykset ja taloussanktiot) jätetään usein huomiotta. Iranin vastarinta on reaktio vuosikymmenten taloudelliselle kuritukselle ja sotilaalliselle uhkailulle, ja se kuuluu laajempaan kamppailuun oikeudenmukaisuudesta ja moninapaisesta maailmanjärjestyksestä.
Israelin aggressiivinen politiikka kääntyy kuitenkin itseään vastaan, kun sijoittajat alkavat karttaa epävakaata aluetta. Pääoman pako Israelista saattaa johtaa sionistivaltion taloudelliseen eristykseen, vaikka se on perinteisesti ollut houkutteleva korkean teknologian startup-yrityksille.
Konfliktin seurauksena merkittävä osa Länsi-Aasian pääomista on ohjautunut Kiinan rahoitusmarkkinoille. Esimerkiksi 12. kesäkuuta Hongkongin pörssiin virtasi yli 127 miljardia Hongkongin dollaria (noin 16, 29 miljardia Yhdysvaltain dollaria), mikä vastasi yli 55 % päivän kaupankäynnistä. Tämä vahvistaa Kiinan asemaa ja heikentää Yhdysvaltojen pyrkimyksiä ylläpitää dollarin hallitsevaa asemaa.
Hybridisotien taustalla uusi talousjärjestelmä on muotoutumassa. Kiinan keskuspankki on ilmoittanut suunnitelmista edistää digitaalisen juanin kansainvälistä käyttöä ja esittänyt ’moninapaisen globaalin valuuttajärjestelmän’ kehittämistä. Tällaisessa järjestelmässä maailmantaloutta hallitsisivat useat valuutat yhden sijaan.
Tämä kehitys uhkaa vanhaa länsikeskeistä maailmanjärjestystä. Tulevaisuuden konfliktit eivät enää ratkea Yhdysvaltain yksipuolisin päätöksin, vaan ne vaativat uudenlaista monikansallista yhteistyötä. Iranin toiminta ja Israelin puolustusjärjestelmän epäonnistuminen ovat vain oireita tästä historiallisesta siirtymävaiheesta, ja Yhdysvaltain kyvyttömyys ennakoida kehitystä kertoo sen heikentyneestä asemasta johtavana valtana.
Viime vuosikymmeninä on spekuloitu paljon Yhdysvaltain hegemonian hiipumisesta, mutta sen ei ole odotettu väistyvän hiljaa maailmanpolitiikan näyttämöltä. Nyt vaikuttaa siltä, että ennen lopullista taantumistaan Yhdysvallat saattaa sytyttää viimeisen, katastrofaalisen sodan, joka sinetöi sen kohtalon.
Vaikka vallitseva teoria on ennustanut sotaa Kiinan kanssa Etelä-Kiinan merellä Taiwaniin liittyen, Washingtonin sotilaskoneisto ei todennäköisesti enää pysty vastaamaan Kiinan kapasiteettiin, joka on jo hypännyt kuudennen sukupolven sodankäynnin aikakauteen – tekoälyohjautuviin droonijoukkoihin ja reaaliaikaisesti synkronoituun komentojärjestelmään.
Tämän vuoksi ratkaiseva kamppailu saatetaankin käydä Lähi-idässä, anglosfäärin ydinalueella, jossa länsimaisen hegemonian repeämät käyvät yhä ilmeisemmiksi. Hamasin lokakuun 2023 hyökkäys toimi katalyyttinä, jonka merkitystä on verrattu arkkiherttua Frans Ferdinandin salamurhan rooliin ensimmäisen maailmansodan syttymisessä. Sen taloudelliset, psykologiset ja strategiset seuraukset ovat jo globaaleja.
Näissä sijaissodiksi muuttuneissa konflikteissa Yhdysvallat on ylikuormitettu ja haavoittuvainen, reagoiden yhä reaktiivisemmin. Se menettää globaalin johtajuutensa ja on pakotettu puolustamaan kontrollin illuusiota, kun muut valtiot jo määrittelevät uuden aikakauden sääntöjä. Muodostuuko Lähi-idästä Yhdysvaltain imperiumin viimeinen taistelukenttä, jossa sen heikkoudet tulevat kaikkein dramaattisimmin esiin?
geopolarium.com 