Tekoäly (AI, Artificial Intelligence) on muuttamassa 2020-luvun kansainvälistä politiikkaa perusteellisesti. Kyseessä on strateginen resurssi, joka muokkaa valtioiden valtaa, taloutta ja turvallisuuspolitiikkaa. Samalla kun tekoälyn kehitys luo mahdollisuuksia, se myös syventää globaaleja jännitteitä – erityisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä. Tässä kilpailussa kyse ei ole pelkästään teknologiasta, vaan siitä, kuka määrittää tulevaisuuden säännöt.
Tekoäly jäljittelee inhimillistä älykkyyttä, mutta sen sovellukset ulottuvat automaatiota pidemmälle, mahdollistaen ennennäkemättömän nopean datan käsittelyn, monimutkaisten mallien tunnistamisen sekä reaaliaikaisen sisällön tuottamisen – olipa kyse sitten tekstistä, kuvista, musiikista tai jopa strategisista päätöksistä.
Geopolitiikan kannalta sen keskeinen merkitys piilee vallan uudelleenmäärittelyssä: valta ei enää perustu pelkästään luonnonvaroihin, armeijoihin tai bruttokansantuotteeseen, vaan digitaalisen ekosysteemin hallintaan, informaatiovirtojen ohjaukseen ja laskentatehon strategiseen käyttöön.
Yhdysvaltojen armeijaa ja aseteollisuutta lähellä olevan RAND-instituutin analyysin mukaan tekoäly määrää pian valtioiden aseman, niiden nousun ja laskun. Yhdysvallat nojaa markkinavetoiseen kehitykseen, mutta teknologiayhtiöiden ja puolustushallinnon symbioosi (kuten AI-sopimukset Pentagonin kanssa) varmistaa ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden toteutumisen. Tämä eroaa muodollisesti Kiinan avoimen valtiokeskeisestä mallista, mutta kansalliset intressit ohjaavat molempia.
Yhdysvalloissa tekoälykeskusteluun liittyy messiaaninen sävy, erityisesti yleisen tekoälyn (AGI, Artificial General Intelligence) kohdalla. OpenAI:n toimitusjohtaja Sam Altman on verrannut AGI:n kehitystä ”uskontojen luomiseen”, ja Piilaakson utopistiset näkemykset heijastavat tätä intohimoa. Amerikkalainen visio eroaa jyrkästi Kiinan käytännönläheisestä strategiasta, jossa tekoäly palvelee teollisia ja yhteiskunnallisia haasteita.
Kiinan kunnianhimoisena tavoitteena on uuden sukupolven tekoälykehityssuunnitelman mukaan luoda 1 biljoonan yuanin (noin 150 miljardin dollarin) tekoälyteollisuus vuoteen 2030 mennessä. Suunnitelma korostaa tekoälyn strategista roolia erityisesti robotiikassa, terveydenhuollossa ja älymaataloudessa, ja sen toteuttamiseen on käynnistetty valtion tukemia hankkeita ja rahastoja.
Vastatakseen Yhdysvaltojen Nvidian GPU-järjestelmien vientirajoituksiin, Kiina kehittää valopohjaisia siruja, kuten Fudan-yliopiston fotoniikkaan perustuvia innovaatioita, sekä omia tekoälyalustojaan, kuten MindSpore ja PaddlePaddle. Tämä teknologinen itsenäistyminen on osa Kiinan laajempaa strategiaa vähentää riippuvuuttaan länsimaisista teknologioista ja tehdä Kiinasta maailman johtava tekoälyvalta.
Yhdysvaltain ja Kiinan välinen kamppailu tekoälyn herruudesta muistuttaa kylmän sodan avaruuskilpaa, mutta sen panokset ovat suuremmat, sillä kilpailu heijastaa eriytyneitä yhteiskuntamalleja ja voi johtaa teknologiseen erkaantumiseen.
Venäjän presidentti Vladimir Putin väitti vuonna 2017, että tekoälyn kehityksessä johtava valtio tulee hallitsemaan maailmaa. Global AI -indeksin mukaan mukaan Venäjä on jäänyt selvästi jälkeen (sijalle 31) tekoälyn kaupallisessa käyttöönotossa ja tutkimusinnovaatioissa – kauas Yhdysvaltojen ja Kiinan kärkitaistelusta. Kuitenkin Venäjän nopea digitalisaatio puolustus- ja valvontateknologioissa viittaa siihen, että indeksin mittarit saattavat jättää huomioimatta Moskovan todelliset strategiset edistysaskeleet.
Tekoäly muuttaa myös sodankäyntiä, kuten Ukrainan konflikti on osoittanut. Ukrainan Delta-järjestelmä yhdistää tekoälyavusteisesti tiedustelulähteitä, kun taas venäläiset Lancet-droonit hyödyntävät tekoälyä kohdetunnistuksessa ja päätöksenteossa. Tekoälypohjaiset torjuntajärjestelmät ja datan reaaliaikainen käsittely ovat uudistaneet taistelukentän dynamiikkaa.
Euroopan unionin tekoälyasetus tähtää globaaliksi standardiksi, korostaen eettistä kehitystä ja ihmisoikeuksien suojaa kilpailijoidensa nopeuskeskeisen lähestymistavan sijaan. Vaikka EU:ssa on teknologista osaamista ja varhaisvaiheen startup-sijoituksia, kasvuvaiheen rahoitus jää usein ulkomaisten sijoittajien varaan. Tästä huolimatta unionissa erottuvat kansalliset erikoistumisalueet, kuten Suomen kehittämä FinGPT-3 -tekoälymalli, joka rakentuu laajaan suomenkieliseen aineistoon ja vahvistaa kieliteknologian asemaa.
Teknologiahypen lisäksi tekoäly herättää syviä filosofisia kysymyksiä. Superälykkyyden kehitys vaatii tasapainottelua teknologisen edistymisen ja eettisten periaatteiden välillä – mutta kuinka usein tämä huomioidaan suurvaltojen geopoliittisissa manöövereissä? Puolustusteollisuus kehittää jo autonomisia asejärjestelmiä, ja tekoälyyn ohjelmoidaan arvovalintoja, joista riippuu ihmishenkien säilyminen.Vaikka kansainvälisiä pelisääntöjä luotaisiinkin, kuka noudattaa niitä?
Ilman liioittelua voidaan todeta, että tekoälyn vaikutukset mullistavat kansainvälistä järjestelmää radikaalilla tavalla. Algoritmien läpinäkymättömyys ja systemaattiset vinoumat voivat vahvistaa epätasapainoisia valtasuhteita, kun taas teknologisen kehityksen keskittyminen harvoille toimijoille synnyttää strategisia riippuvuuksia. Uudet hallintamekanismit (kuten sosiaalisen median algoritmit ja biometrinen valvonta) muokkaavat globaalia järjestelmää.
Kun tekoäly muuttaa sodankäyntiä, taloutta ja informaatiovaikuttamista, suurvallat ja yritykset taistelevat globaalista vaikutusvallasta. Aikakauden keskeisin haaste ei rajoitu teknologisen ylivoiman jakautumiseen, vaan siihen, miten kansalaiset voivat säilyttää toimintavapautensa koneiden ohjaamassa yhteiskunnassa. Kyse on yhtä aikaa teknologisesta kiihdytyksestä, ideologisesta kamppailusta yhteiskuntamalleista ja ihmiskunnan tulevaisuuden käännekohdasta.
geopolarium.com 