Israelin pommitukset Damaskoksessa ja sunni-islamistisen Hayat Tahrir al-Šamin (HTS) hallinnon kohteissa, kuten puolustusministeriössä, paljastavat Lähi-idän geopoliittisen pelin karun todellisuuden. Vielä äskettäin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kätteli ja kehui HTS:n johtajaa Ahmad al-Šaraata, mutta nyt Israel iskee aiemmin tukemaansa ryhmää vastaan. Tämä äkillinen käänne herättää kysymyksiä länsimaiden ja Israelin todellisista aikeista.
Virallinen perustelu iskuille – druusivähemmistön suojelu Etelä-Syyriassa – on läpinäkyvä tekosyy, joka peittää alleen laajempia sotilaallisia ja poliittisia päämääriä. Pääministeri Benjamin Netanjahu vahvistaa Israelin strategista otetta Golanin kukkuloilla ja heikentää Syyrian romahtanutta valtiorakennetta, syventäen alueen epävakautta ja laajentaen Israelin vaikutusvaltaa.
Turkki on ollut keskeinen toimija Syyrian konfliktissa, erityisesti tukiessaan HTS:n valtaannousua. Ankara on pitkään rahoittanut ja aseistanut kapinallisryhmiä, mukaan lukien HTS:ää, osana strategiaansa heikentää Assadin hallintoa ja estää kurdien vaikutusvallan kasvua Pohjois-Syyriassa.
Presidentti Recep Tayyip Erdoğan on tuominnut Israelin iskut yrityksenä horjuttaa Syyrian haurasta tilannetta, mutta Turkin reaktiot ovat toistaiseksi jääneet diplomaattiseen retoriikkaan ilman konkreettisia vastatoimia. Samaan aikaan Ankara laajentaa vaikutusvaltaansa Idlibissä ja muilla HTS:n hallitsemilla alueilla, tavoitellen hyötyä Syyrian kriisistä oman alueellisen asemansa vahvistamiseksi.
Syyrian hajoaminen alkoi presidentti Bašar al-Assadin hallinnon kaatumisesta joulukuussa 2024. HTS:n nousu valtaan ei ollut sattumaa, vaan ulkovaltojen – erityisesti Turkin, Yhdysvaltain ja Israelin – pitkän aikavälin manipulaation tulos. Israelin vaatimukset Golanin kukkuloiden laajentamisesta ja demilitarisoidun vyöhykkeen luomisesta Quneitrassa, Daraassa ja Suwaydassa osoittavat pyrkimystä syventää puskurivyöhykettä ja vallata lisää alueita heikentyneen Syyrian kustannuksella.
Vaikka HTS väittää irtautuneensa Al-Qaidasta ja ISIS:stä, sen islamistihallinto on lisännyt väkivaltaa ja sortoa, erityisesti alaviitti- ja druusivähemmistöjä kohtaan. Israelin iskut hyödyntävät tätä kaaosta, mikä viittaa siihen, että länsimaat ja Israel ovat aktiivisesti ohjanneet Syyriaa kohti hallitsematonta romahdusta, jota Venäjän aiempi läsnäolo hieman jarrutti.
Syyrian tilanne muistuttaa Libyan hajoamista. Maan sotilaallinen kapasiteetti on tuhottu, ja se on jäänyt alttiiksi ulkoisille interventioille. HTS:n hallinto ei tarjoa vakautta, vaan pahentaa kaaosta vähemmistöjen sorrolla ja väkivallalla, luoden edellytykset Israelin alueelliselle laajentumiselle.
Länsimaiden kaksinaismoralismi on räikeää: ensin HTS:n valtaannousua tuettiin, eikä sen julmuuksiin puututtu; nyt kaaosta katsotaan läpi sormien, koska epävakauttajana on Israel. Tämä osoittaa, kuinka paikallisväestön hyvinvointi on uhrattu suurvaltapolitiikan alttarilla. Toisaalta on aiheellisesti epäilty, että Syyrian johtoon asetetettu islamistiryhmä johtajineen olisi Israelin ja lännen tiedustelupalveluiden luomus.
Assadin hallinnon kaatuminen ei tuonut vapautta, vaan syvensi Syyrian pirstoutumista alueiksi, joista ulkovallat ja aseelliset ryhmittymät hyötyvät. Siviilit kärsivät pommituksista, infrastruktuurin tuhosta ja köyhyydestä, kun ulkopuoliset toimijat jatkavat peliään. Suurimpana hyötyjänä on Israel, joka vahvistuu Golanin kukkuloilla ja pyrkii liittämään myös uusia alueita itseensä.
Alueen konfliktien asiantuntijat eivät hämmästy Syyrian kaaoksesta, mutta tapahtumat alleviivaavat tarvetta kyseenalaistaa ulkovaltojen narratiivit ja niiden piilotetut motiivit. Syyrian tragedia on synkkä näytelmä, jonka inhimilliset kärsimykset ovat mittaamattomat ja vaikutukset voivat jatkua vielä vuosikymmenten ajan.
geopolarium.com 