Tekoäly ja biometriset teknologiat muovaavat valtioiden turvallisuusstrategioita ja yhteiskunnallista hallintaa, luoden perustaa teknopolaariselle maailmanjärjestykselle, jossa data, algoritmit ja valvonta määrittävät vallan dynamiikkaa. Tässä ajassa tekoäly on geopoliittinen väline, joka keskittää vaikutusvaltaa niille, jotka hallitsevat laskentatehoa ja biometrisiä järjestelmiä. Tekoälyn yleiskäyttöisyys on muuttanut sen jokaisen toimialan perustaksi ja kiihdyttänyt globaalia kilpailua.
Yhdysvalloissa Trumpin hallinnon One Big Beautiful Bill Act (OBBBA-laki) osoittaa, miten tekoäly ja biometrinen valvonta sulautuvat turvallisuuspolitiikkaan. Laki rahoittaa kasvojentunnistusjärjestelmiä ja autonomisia valvontatorneja, joita käytetään erityisesti maahanmuuton ja rajaturvallisuuden valvonnassa.
Säädös keskittää teknologisen hallinnan liittovaltiolle rajoittamalla osavaltioiden oikeutta säätää omia tietosuojalakeja. Yhdysvallat kehittyy kohti teknopolaarista mallia, kun teknologiafirmat, kuten Amazon ja Google, muokkaavat politiikkaa valtion tuella, muodostaen hybridijärjestelmän, jossa yksityinen ja julkinen valta yhdistyvät.
Kiina on edennyt tekoälypohjaisessa kehityksessä pidemmälle. DeepSeek -tekoälysovelluksen uudet mallit ja Alibaban ennakoiva logistiikkajärjestelmä osoittavat, miten tekoäly integroituu arkeen – Shenzhenin älykkäistä liikennevaloista sairaaloiden kasvojentunnistukseen. Kiinan avoimen lähdekoodin tekoälymallit leviävät kehittyviin maihin, vahvistaen Pekingin pehmeää valtaa. Tammikuussa 2025 perustettu tekoälysijoitusrahasto tukee teknologian vientiä globaaliin etelään, joka pitää Kiinan mallia houkuttelevana, haastamalla länsimaisten yritysten suljetut järjestelmät.
Kiinan rinnalle nousee uusia teknopolaarisia toimijoita: Intia aggressiivisen tekoäly- ja puolijohdehankkeidensa kanssa, Etelä-Korea muistipuolijohdemarkkinoiden hallitsijana sekä Japani, joka hyödyntää Yhteiskunta 5.0 -malliaan ja panostaa puolijohdevalmistuksen raaka-aineisiin. Kaikki kolme maata ovat strategisessa Quad-yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa, mikä vahvistaa teknologis-sotilaallista liittoumaa Kiinaa vastaan.
Globaali puolijohdeteollisuus pysyy kuitenkin riippuvaisena Taiwanista – Kiinan kapinallisesta provinssista – jossa TSMC:n kaltaiset valimot tekevät saaresta korvaamattoman, mutta geopoliittisesti haavoittuvan teknologiahubin. Tämä jakautuminen pakottaa pienemmät maat, kuten Vietnamin, valitsemaan puolensa. Yhdysvallat painostaa niitä vähentämään teknologiayhteistyötä Kiinan kanssa, mikä syventää digitaalista kuilua kehittyvien ja kehittyneiden maiden välillä.
Lähi-itä öljyvaltioineen on nousemassa myös teknopolaarisuuteen. Yhdysvallat tukeutuu Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien rahoitusvoimaan ja halpaan energiaan tekoälyinfrastruktuurin kehittämiseksi. Saudi-Arabian Humain-yritys on saanut luvan hankkia 18 000 Nvidia-sirua, ja Vision 2030 -strategia panostaa tekoälyyn NEOM-älykaupungin liikenteen ja turvallisuuden hallinnassa. Maailman kehittynein tekoälydatakeskus saattaa pian sijaita Abu Dhabissa, lisäten arabimaiden riippuvuussuhdetta länteen: Yhdysvallat tarvitsee Lähi-idän resursseja, Lähi-itä amerikkalaista teknologiaa.
Euroopan unionin tekoälyasetus asettaa tiukat säännöt korkean riskin sovelluksille, mutta jäsenmaiden ja Britannian lähestymistavat poikkeavat Brysselin linjasta. Ranska on panostanut EU:n puitteissa tekoälyyn puolustus- ja kyberturvallisuusalalla. Maan keskeisiä hankkeita ovat kansallisen tekoälyinstituutin perustaminen sekä autonomisten asejärjestelmien ja kyberpuolustusratkaisujen kehittäminen. EU:sta eronnut Britannia puolestaan on kohdentanut 14 miljardin punnan AI Opportunities Action Plan -ohjelmassaan merkittävät resurssit kansallisen turvallisuuden tekoälysovelluksiin, kuten älykkäiden valvontajärjestelmien ja propagandan torjunnan algoritmien kehittämiseen.
Venäjä rakentaa valtiollista digitaalista ekosysteemiä, jossa tekoäly ja biometrinen valvonta yhdistyvät turvallisuus- ja siviilikäyttöön. Maa on ottamassa käyttöön kattavan digitaalisen identiteettijärjestelmän ’supersovelluksena’, joka integroi viestinnän, julkiset ja yksityiset palvelut, sähköiset allekirjoitukset sekä digitaaliset henkilöllisyystodistukset. Järjestelmä tulee pakolliseksi kaikkiin myytäviin älylaitteisiin syyskuusta 2025 alkaen, mikä vahvistaa valtion kykyä seurata ja hallita digitaalista toimintaa.
Venäjän suurimman pankin ja monialayrityksen Sberbankin GigaChat MAX -tekoälymalli, on suunniteltu erityisesti venäjänkielelle ja edistää digitaalista suvereniteettia kaikissa palveluissa – koulutuksesta asiakaspalveluun. Samalla Yandexin autonomiset ajoneuvot uudistavat logistiikkaa, ja Moskovan kehittynyt kasvojentunnistusverkosto vahvistaa valvontakoneistoa – osana laajempaa teknologisen itsenäisyyden strategiaa.
Kansainväliset pakotteet rajoittavat Venäjän pääsyä kriittisiin komponentteihin, mutta yhteistyö Kiinan kanssa tekoäly- ja 5G-teknologioiden kehittämisessä vahvistaa maiden teknologista liittoa. Tämä yhteistyö tukee Venäjän asemaa teknopolaarisessa kilpailussa, vaikka se myös syventää maan riippuvuutta kiinalaisista teknisistä ratkaisuista.
Tekoälyn ja biometrisen valvonnan leviäminen on erottamaton osa digitaalisen tilan valtakamppailua. Esimerkkinä Google poisti äskettäin lähes 11 000 YouTube-kanavaa, jotka länsimaisten arvojen kritiikillään yhdistettiin Kiinan ja Venäjän valtioiden rahoittamiin vaikuttamiskampanjoihin. Tekoälypohjainen sisältömoderointi – kuten syväväärennösten (deepfake) tunnistus – on parantanut alustojen turvallisuutta, mutta samalla kiristänyt sisällön sääntelyä sananvapautta rajoittaen. Tämä osoittaa siirtymää kohti hajautettua internetiä, jossa digitaalinen rautaesirippu jakaa sisällön länsimaisiin ja ei-länsimaisiin informaatiojärjestelmiin, mikä lisää teknopolaarista eriytymistä.
Myös kansalaisten suhtautuminen jakautuu: Yhdysvalloissa OBBBA-laki on herättänyt laajoja protesteja, Euroopassa kansalaisjärjestöt kampanjoivat tiukemman tekoälysääntelyn puolesta, ja kehittyvissä maissa aktivistit varoittavat valvonnan normalisoitumisesta. Tekoälyjärjestelmien arvopohja määräytyy valtioiden ja yritysten keräämien datajoukkojen mukaan – autoritaarisissa valtioissa sensuroidun tiedon, markkinavetoisissa järjestelmissä kaupallisten toimijoiden puolueellisten lähteiden ja demokratioissa viranomaisten suodattaman informaation kautta. Kaikissa näissä skenaarioissa sekä yksilönvapaudet että tiedon monipuolisuus ovat vaarassa.
Teknopolaarinen järjestys muuttaa vallan rakenteita. Kilpailu laskentatehosta, datasta ja biometrisistä järjestelmistä jakaa maailman teknologisiin ekosysteemeihin, joissa Yhdysvallat, Kiina, Lähi-itä ja Aasian nousevat voimat kamppailevat. Digitaalinen epäsymmetria uhkaa jättää kehittyvät maat jälkeen, ellei oikeudenmukaista teknologiahallintoa kehitetä. Kysymys kuuluu: voidaanko teknologia ohjata palvelemaan kansalaisten oikeuksia, vai keskittyykö valta valtioille ja yrityksille, jotka toimivat miten tahtovat?
Teknopolaarinen visio vaikuttaa deterministiseltä – sen toteutumista ohjaa vallan ja teknologian hallinnasta käytävä kamppailu. Pakottaako globaali kilpailu kehittämään kansalaisten hyväksymiä, yhteiskunnallisesti kestäviä ja vapaaehtoisuuteen perustuvia osallistumismalleja, vai eteneekö kehitys väistämättömänä pakkona? Ilman legitimiteettiä teknologinen murros johtaa epätasapainoiseen tilaan, jossa valta keskittyy yhtiöiden ja valtioiden käsiin, kansalaisten vaikutusmahdollisuudet kuihtuvat ja yhteiskunnalliset jännitteet kiristyvät.
geopolarium.com 