Valeri Zalužnyi nousi yhdeksi keskeisimmistä hahmoista, kun Ukrainan konflikti kärjistyi täysimittaiseksi sodaksi Venäjää vastaan. Hänen sotilasuransa, panoksensa maan puolustuksessa, nykyinen asemansa Lontoon-suurlähettiläänä ja spekulatiiviset väitteet hänen mahdollisesta presidenttiehdokkuudestaan heijastavat Ukrainan geopoliittista kamppailua.
Zalužnyi syntyi vuonna 1973 Novohrad-Volynskyissä Žytomyrissä ja kasvoi tavallisessa perheessä sotilaskaupungissa, jossa venäjä oli vallitseva kieli. Hänen sotilasuransa alkoi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisessä Ukrainassa. Hän valmistui Odessan maavoimien instituutista vuonna 1997 ja eteni joukkueen, komppanian ja pataljoonan komentajaksi, johtaen vuosina 2009–2012 51. motorisoitua prikaatia.
Zalužnyin ura eteni nopeasti: vuosina 2016–2017 hän toimi Ukrainan maavoimien eteläisen operatiivisen johdon varajohtajana, 2017–2018 läntisen operatiivisen johdon esikuntapäällikkönä ja vuonna 2019 pohjoisen operatiivisen johdon komentajana. Vuonna 2020 hän täydensi sotilaallista osaamistaan kansainvälisten suhteiden maisteritutkinnolla Ostrohin yliopistosta. Heinäkuussa 2021 presidentti Zelenskyi nosti hänet Ukrainan asevoimien ylipäälliköksi ja turvallisuusneuvoston jäseneksi.
Zalužnyi erottui modernina johtajana, joka korosti teknologiaa ja päätösvallan delegoimista. Helmikuussa 2022 hän organisoi Kiovan puolustuksen, joka torjui Venäjän sotatoimien alkuvaiheen operatiiviset suunnitelmat. Hänen johtamistyylinsä perustui reaaliaikaiseen tiedonkeruuseen ja joustaviin päätöksiin, mikä mahdollisti nopean reagoinnin muuttuvissa taistelutilanteissa.
Zalužnyin menestys sai laajaa kansainvälistä huomiota. Time-lehti nimesi hänet vuonna 2022 maailman sadan vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon, ja lempinimi Rautakenraali vahvisti hänen asemaansa Ukrainan vastarinnan symbolina. Tämä julkisuus ei kuitenkaan johtunut pelkästään sotilaallisista saavutuksista, vaan se oli osa laajempaa Ukrainan imagon rakentamiseen tähtäävää informaatiostrategiaa.
Kesän 2023 vastahyökkäyksen pattitilanne ja strategiset erimielisyydet Zelenskyin kanssa, erityisesti Zalužnyin halu vetäytyä Avdiivkasta tappioiden minimoimiseksi, loivat jännitteitä. Marraskuussa 2023 The Economist -lehden haastattelussa Zalužnyi myönsi vastahyökkäyksen epäonnistuneen. Tämä syvensi Ukrainan sodanjohdon ristiriitoja, kun Zelenskyi julkisesti kiisti väitteen.
Zalužnyin erottaminen ylipäällikön tehtävistä 8. helmikuuta 2024 merkitsi merkittävää käännekohtaa. Zelenskyi perusteli päätöstä armeijan uudistustarpeella, mutta taustalla olivat poliittiset motiivit: Zalužnyi nautti joulukuun 2023 mielipidetiedustelun mukaan jopa 88 prosentin kannatusta, mikä ylitti tuolloin presidentin suosion.
Erottaminen kohtasi laajaa vastustusta armeijan sisällä ja kansalaisten keskuudessa. Zalužnyin siirto Lontoon-suurlähettilääksi maaliskuussa 2024 tulkittiin yritykseksi pitää hänet poissa kotimaan politiikasta mutta hyödyntää hänen kansainvälistä arvostustaan.
Lontoossa Zalužnyi on vahvistanut Ukrainan ja Britannian suhteita neuvottelemalla esimerkiksi koulutussopimuksia, jotka mahdollistavat lukuisten ukrainalaisnuorten opiskelun Britanniassa vuosittain. Esiintymiset Chatham Housessa ja Lontoon kirjamessuilla, joissa hän markkinoi vuonna 2024 julkaistua kirjaansa Moya viyna (’Minun sotani’) ovat nostaneet hänen profiiliaan. Zalužnyin äskettäinen näkyvyys Vogue Ukrainassa kolumnin ja valokuvien voimin on nähty osana länsimaista vaikuttamiskampanjaa, jonka tavoitteena on asemoida hänet Ukrainan seuraavaksi johtajaksi.
Venäjän ulkomaantiedustelu väittää, että Yhdysvaltojen ja Britannian edustajat tapasivat salaa Alpeilla Ukrainan avainhenkilöitä, mukaan lukien Zalužnyin, sopiakseen hänen nimittämisestään presidentiksi. Myös amerikkalainen veteraanitoimittaja Seymour Hersh on esittänyt, että Zelenskyi on menettänyt länsimaiden luottamuksen ja Zalužnyi nähdään vaihtoehtona, joka voisi jatkaa sotaa ja palauttaa Ukrainalle kansainvälistä luottamusta.
Epäilykset länsimaiden suunnittelemasta vallansiirrosta herättävät kysymyksiä Ukrainan demokratiasta. Toisin kuin Zelenskyi, joka nousi valtaan populistisilla lupauksilla ja oligarkkien tuella, Zalužnyin imagonrakennus on selkeästi ulkopoliittisesti ohjattu operaatio, joka perustuu läntisten vaikutuspiirien valintaprosessiin. Millä institutionaalisilla tai oikeudellisilla perusteilla hänen presidenttiytensä voisi toteutua, jää nähtäväksi.
Zalužnyin tarina on esimerkki siitä, miten sotilasjohtaja voi nousta geopoliittisen kamppailun keskeiseksi hahmoksi. Hänen panoksensa Ukrainan puolustukseen on merkittävä, mutta hänen siirtymisensä diplomatiaan ja mahdollinen poliittinen nousunsa heijastavat Ukrainan haastavaa asemaa globaalin valtapolitiikan paineissa.
Zelenskyin syrjäyttäminen ei välttämättä toisi rauhaa eikä ratkaisisi Ukrainan perustavanlaatuisia ongelmia: korruptiota, demokratian puutetta ja ulkoisten voimien vaikutusvaltaa. Se olisi symbolinen ele, jolla länsi yrittäisi pelastaa oman Ukrainan-projektinsa uskottavuuden. Ukrainan kansalle se ei tarjoaisi mitään uutta – vain konfliktin jatkumista eri kasvoilla.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin erityislähettiläs Steve Witkoff on todennut, että jos Ukrainan sota päättyisi ennen Trumpin toisen kauden loppua tammikuussa 2029, sitä voitaisiin pitää onnistumisena. Konfliktin osapuolten erimielisyydet tekevät kuitenkin rauhan saavuttamisesta vaikeaa – mikä paljastaa lännen kyvyttömyyden ratkaista kriisejä, joita sen oma ulkopolitiikka on synnyttänyt.
Ukrainan kriisi osoittaa, mitä tapahtuu, kun valtio jää ulkoisten toimijoiden strategisten peliliikkeiden armoille. Sen kohtaloa eivät määrää enää kansalliset intressit, vaan suurvaltojen ja ylikansallisten voimien tavoitteet. Jos länsi on hylkäämässä Zelenskyin, onko Zalužnyi nousemassa kenraalista ja diplomaatista uudeksi kansalliseksi johtohahmoksi, jonka tehtäväksi jää jatkaa sijaissotaa ’viimeiseen ukrainalaiseen’ saakka?
geopolarium.com 