Sananvapauden ja tiedonvälityksen rajoittaminen on kiihtynyt sekä idässä että lännessä. Venäjä, Yhdysvallat, Euroopan unioni ja Yhdistynyt kuningaskunta kiristävät otettaan informaatiosta, mikä ilmentää geopoliittisia jännitteitä, mutta myös yleistä autoritarismin nousua. Tämä globaali trendi asettaa turvallisuuden, teknologian ja vallan säilyttämisen kansalaisvapauksien edelle.
Venäjän duumassa heinäkuussa 2025 käsitelty nettisensuurilaki tulee astuttuaan voimaan kieltämään sakon uhalla ’äärimateriaalin’ etsimisen ja tutkimisen internetissä. Laki on herättänyt vastustusta jopa Kremlille lojaalien poliitikoiden keskuudessa, sillä se muistuttaa Orwellin ’ajatusrikoksia’.
Venäjän perustuslaki takaa sananvapauden, mutta sensuurilaki kriminalisoisi tiedon etsimisen, estäen esimerkiksi tutkijoiden ja toimittajien pääsyn tarvittaviin lähteisiin. Tämä osoittaa Kremlin turvallisuusretoriikan rajoittavan tiedonvälitystä, vahvistavan valvonnan keinoja ja kannustavan kansalaisia itsesensuuriin.
Yhdysvalloissa sananvapaus on perustuslain ytimessä, mutta sitä haastetaan hienovaraisesti. Sosiaalisen median alustat, kuten X ja Facebook, toimivat käytännössä Yhdysvaltain valtio- ja yrityseliitin yhteisinä vaikuttamisvälineinä, joiden toimintaan hallitus ja yksityinen sektori kohdistavat systemaattista painetta.
Mark Zuckerberg on myöntänyt, että hallitus on viimeisen neljän vuoden aikana edistänyt sensuuria, erityisesti koronaviruspandemiaan ja vaalivaikuttamiseen liittyen, mikä on johtanut sisältöjen poistamiseen ja algoritmimuutoksiin. ’Vaarallisten yksilöiden ja organisaatioiden’ mustalla listallaan Meta estää yhä tiettyjen toimijoiden siteeraamisen tai kuvien julkaisun, mikä voi johtaa tilien rajoituksiin tai poistamiseen, lisäten narratiivikontrollia.
Euroopan unioni asemoituu sananvapauden puolustajaksi, mutta sen toimet ovat ristiriitaisia. Digipalvelusäädös (Digital Services Act, 2024) ja tekoälysäännöt pyrkivät torjumaan ’disinformaatiota’, mutta epämääräiset määritelmät ’laittomasta sisällöstä’ voivat johtaa liialliseen valvontaan ja sisällön poistamiseen. Esimerkiksi Saksassa digipalvelusäädöksen nojalla on poistettu laillista sisältöä ennakoivasti sakkojen pelossa.
EU:n pakotteiden piiriin kuuluvat toimet, kuten RT:n ja Sputnikin uutistoiminnan kieltäminen Ukrainan sodan aikana, perusteltiin turvallisuusuhalla ja Venäjän hybridivaikuttamisella. Toimenpide on kaventanut julkista keskustelutilaa ja herättänyt kysymyksiä tiedonsaannin rajoituksista. Tämä paljastaa EU:n toiminnan valikoivuuden, jossa sananvapauden periaatteet joutuvat ristiriitaan sekä geopolitiikan että sisäisen sääntelyn kanssa.
Suomessa sananvapauden rajoittaminen ilmenee Petteri Orpon hallituksen esityksessä lisätä rikoslakiin erillinen säännös, joka kriminalisoi holokaustin ja muiden vakavien kansainvälisten rikosten kiistämisen, puolustelun tai vähättelyn sakko- tai vankeusrangaistuksella.
Esitys perustuu EU:n vuoden 2008 rasisminvastaiseen puitepäätökseen, mutta epämääräiset määritelmät ’vakavasta vähättelystä’ sallivat joustavat tulkinnat. Jos säännös hyväksytään, Suomi saattaa ajautua kaltevalle pinnalle – lakia voitaisiin tulevaisuudessa soveltaa laajemmin kuin sen alkuperäinen tarkoitus edellyttäisi.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa verkkoturvallisuuslaki (Online Safety Act, 2023) velvoittaa teknologiayrityksiä poistamaan ’haitalliseksi’ luokiteltua sisältöä. Lainsäädännön epätäsmällinen normisto luo pohjan mielivaltaisille käytännöille: kansalaisia on jo pidätetty sosiaalisen median kommenttien, esimerkiksi maahanmuuttokriittisten tekstien tai Palestiinan valtion puolustamiseen liittyvien vakaumusten, perusteella.
Brittilaki kriminalisoi ’väärän tiedon’ levittämisen, mutta sen tulkinnanvaraisuus rajoittaa kiistanalaisten näkemysten ilmaisua. Yhteiskunnallisesti arkaluonteisten kannanottojen vuoksi on määrätty sakkoja tai rajoitettu käyttäjätilejä, mikä voi edistää autoritaarisia piirteitä demokraattisessa järjestelmässä.
Autoritarismin nousu liittyy globaaliin valtataisteluun ja rajat ylittävään digitaaliseen järjestelmämuutokseen. Kehittyneet valvontateknologiat tekevät pankki- ja yrityskontrollista entistä tiukempaa. Valtiotasolla Venäjän sensuuri tukee Kremlin strategiaa Ukrainan sodan keskellä. Yhdysvalloissa ja EU:ssa valvontamekanismit palvelevat länsimaisen vaikutusvallan narratiivien hallintaa.
Kiinassa Suuri palomuuri ja WeChat – valtion hallitsema monitoimisovellus, joka yhdistää viestinnän, maksupalvelut ja sensuroidun sosiaalisen median – edustavat institutionalisoitunutta kontrollia, jota myös länsimaiset yhteiskunnat lähestyvät geopoliittisten jännitteiden kasvaessa. Amerikkalaiset teknologiayhtiöt kuten Google ja Meta asettavat liikevoitot ja poliittiset agendat yksilönvapauksien edelle.
Tämä kehitys haastaa kansalaisyhteiskunnan globaalisti. Venäjällä tiedon etsimisen kriminalisointi arveluttaa kansalaisia, kun taas lännessä epämääräiset lait lisäävät kansalaisten itsesensuuria. Autoritarisoituminen ilmenee hienovaraisina mekanismeina, kuten lainsäädäntönä ja teknologisena valvontana, heikentäen kriittistä ajattelua ja osallistumista.
Yksikään valtio ei ole vapaa kritiikistä. Länsimaiden turvallisuusargumenteilla perusteltu sisällön rajoittaminen on yhtä ongelmallista kuin avoin sananvapauden rajoittaminen. Geopolitiikan näkökulmasta sensuuri toimii vallankäytön välineenä, joka vaimentaa eriäviä näkemyksiä ja kaventaa yhteiskunnallista keskustelua. Tulevaisuus riippuu kansalaisyhteiskunnan kyvystä vastustaa digitaalista autoritarismia ja puolustaa tiedonvapautta.
geopolarium.com 