Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on sopinut tapaamisesta Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa. Johtajat kohtaavat kasvokkain Alaskassa 15. elokuuta Elmendorf-Richardsonin sotilastukikohdassa. Alaskan valinta tapaamispaikaksi korostaa neutraalia maaperää, joka sijaitsee strategisesti kahden suurvallan välissä. Näin vältytään myös diplomaattisilta protokollaongelmilta.
Kyseessä on ensimmäinen maiden välinen huippukokous sitten vuoden 2021 Geneven tapaamisen. Vielä äskettäin Trump ilmaisi toimittajille pettyneensä Putiniin ja Ukrainan konfliktin jatkumiseen, jota hän on kutsunut ”Bidenin sodaksi”. Trumpin asennemuutokset herättävät kysymyksiä – onko kyse aidosta mielenvaihtelusta vai harkitusta strategiasta?
Trumpin erikoislähettiläs Steve Witkoff on tavannut Venäjän korkea-arvoisia virkamiehiä ja neuvotellut Ukrainan tilanteesta. Lehtitietojen mukaan Putin olisi esitellyt Moskovassa vierailleelle Witkoffille Venäjän aselepoehdotuksen. Diplomaattisten lähteiden mukaan näiden neuvottelujen on katsottu luoneen perustan Trumpin ja Putinin väliselle huippukokoukselle.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on vaatinut maansa osallistumista neuvotteluihin ja torjunut jyrkästi alueluovutukset. Euroopan johtajat, mukaan lukien Britannian, Ranskan, Saksan ja EU:n edustajat, tukevat tätä kantaa korostaen, että Ukrainan kohtalosta ei voida päättää ilman sen osallistumista. Tapaaminen ilman Ukrainan edustajia kuitenkin viestittää selvästi, että kyseessä on suurvaltojen välisen sijaissodan ratkaisuyritys.
Yhdysvaltain neokonservatiivit ja euroatlanttiset liittolaiset pelkäävät Trumpin uhraavan Ukrainan, kun taas Venäjän kansallismieliset epäilevät Putinin suostuvan konfliktin jäädyttämiseen nykyisille rintamalinjoille. Joka tapauksessa tapaaminen Yhdysvaltain maaperällä saattaa parantaa suurvaltasuhteita. Suomen ulkopoliittisen instituutin mukaan kahdenvälinen tapaaminen on ”arvovaltavoitto Putinille”.
Myös Putinin neuvottelija, Kiovassa syntynyt Kirill A. Dmitriev on korostanut huippukokouksen strategista merkitystä. Hänen viittauksensa Alaskan venäläiseen perintöön ja oma taustansa Stanfordin ja Harvardin yliopistoissa, pankkiiriliike Goldman Sachsin palveluksessa sekä Maailman talousfoorumin Young Global Leader -verkoston jäsenenä, paljastavat mielenkiintoisen paradoksin: vaikka geopoliittiset jännitteet ovat voimistuneet, Venäjän ja lännen eliiteillä on läheisiä yhteyksiä.
Trump väittää, että 88 % ukrainalaisista haluaa rauhaa Venäjän kanssa; hän harkitsee myös Yhdysvaltain ja Venäjän välisen kaupan elvyttämistä. Putin puolestaan tähtää laajempaan turvallisuussopimukseen, joka poistaisi NATO:n uhan Venäjän rajoilta.
Tämä ero paljastaa konfliktin syvemmän luonteen: Putin pyrkii estämään lännen itälaajentumisen, kun taas Trump lähestyy asiaa kauppaneuvotteluina. Vaikka Trumpin myönnytykset uhkaavat horjuttaa transatlanttisia suhteita, Euroopan maiden on viime kädessä sopeuduttava Washingtonin linjaan.
Venäjän narratiivin mukaan Ukrainan kriisi johtuu Yhdysvaltain pyrkimyksistä säilyttää hegemoniansa. Maidanin vallankumouksen tukeminen vuonna 2014 johti venäläisvastaisen hallinnon nousuun ja konfliktiin Ukrainan itäosassa. Minskin sopimukset olivat Venäjän näkökulmasta harhautus, ja Kremlin turvallisuusehdotusten torjuminen johti Putinin interventioon Donbassin suojelemiseksi ja Ukrainan demilitarisoimiseksi.
Alaskan tapaaminen voi muodostua käännekohdaksi, mutta sen menestys edellyttää kompromissia, jossa molemmat osapuolet kokevat saavuttaneensa keskeisiä poliittisia tavoitteitaan. Venäjältä on varoiteltu, että tietyt maat voivat yrittää sabotoida neuvotteluja. Jos Trumpin ja Putinin tapaaminen epäonnistuu, konflikti voi jatkua, mutta Ukrainan asevoimien vakava sotilaspula ja Venäjän viimeaikaiset läpimurrot rintamalla saattavat pakottaa sodan päättymiseen ilman diplomaattista ratkaisua.
Päätökset eivät ole yksinomaan Trumpin ja Putinin käsissä, vaan ne muovautuvat geopoliittisten strategioiden pitkän aikavälin kehyksessä. Länsi jatkaa Venäjän vaikutusvallan systemaattista torjuntaa, eikä vuosisatojen hybridisodan kierre katkea edes Trumpin kaudella. Erityisen merkittävää on Britannian – Venäjän perinteisen vastustajan 1500-luvulta lähtien – poissaolo neuvottelupöydästä, mikä paljastaa maiden välisten jännitteiden syvän historiallisen luonteen.
geopolarium.com 