Maailmanpolitiikan näyttämöllä kansanryhmien ja diasporayhteisöjen ’maailmankongressit’ esiintyvät usein itsenäisinä organisaatioina, jotka ajavat kulttuurisia ja oikeudellisia päämääriä. Pintaa raaputtamalla paljastuu, että monet näistä järjestöistä, kuten uiguurien maailmankongressi (World Uyghur Congress, WUC) ja ukrainalaisten maailmankongressi (Ukrainian World Congress, UWC), ovat syvästi kytköksissä länsimaiden, erityisesti Yhdysvaltojen, poliittisiin tarkoituksiin. Tämä ei ole sattumaa, vaan osa laajempaa suunnitelmaa, jossa globaaleja konflikteja muokataan myös pehmeän vallan keinoin.
Yhdysvaltain kansallinen demokratiaa edistävä säätiö (National Endowment for Democracy, NED) on keskeinen toimija näiden järjestöjen rahoituksessa. WUC:n kohdalla NED on vuodesta 2004 lähtien pumpannut satoja tuhansia dollareita toimintaan, joka virallisesti tukee uiguurien ihmisoikeuksia Kiinan Xinjiangissa. Käytännössä rahoitus kanavoituu kampanjoihin, jotka haastavat Kiinan alueellista valtaa ja palvelevat Yhdysvaltojen tavoitetta heikentää Kiinan vaikutusvaltaa. Tämä on kaukana hyväntekeväisyydestä – uiguureja käytetään välineinä Pekingin vastaisessa suurvaltapelissä.
Ukrainalaisten maailmankongressi (UWC) noudattaa samankaltaista kaavaa. Vaikka järjestö nojaa osin diasporan varoihin, esimerkiksi Kanadassa ja Yhdysvalloissa, se on saanut merkittävää tukea länsimaiden hallituksilta, erityisesti Ukrainan konfliktin kärjistyessä vuoden 2014 jälkeen. UWC:n rooli Maidan-liikkeessä ja sen jälkeisissä tapahtumissa osoittaa, kuinka diasporajärjestöjä hyödynnetään länsimielisten hallintojen tukemiseen. Ukrainan asevoimien entinen komentaja ja nykyinen Lontoon-suurlähettiläs, tuleva presidenttiehdokas Valeri Zalužnyi on tavannut UWC:n johtajia, mikä alleviivaa järjestön asemaa linkkinä Ukrainan poliittisen eliitin ja länsimaiden välillä. Kysymys kuuluu: kenen agendaa UWC lopulta ajaa?
Historiallisesti merkittävä maailman sionistinen kongressi (World Zionist Congress, nykyään World Zionist Organization), joka perustettiin vuonna 1897 Theodor Herzlin aloitteesta, on varhaisin esimerkki kansanryhmän ’maailmankongressista’. Sen tavoite oli perustaa juutalaisille kansallinen koti Palestiinaan, ja se sai merkittävää tukea länsimaisilta vallanpitäjiltä, erityisesti Britanniasta ja myöhemmin Yhdysvalloista. Balfourin julistuksen ja Israelin valtion perustamisen myötä kongressin toiminta on ollut kiistatta sidoksissa länsimaiden tavoitteisiin Lähi-idässä. Tämä paljastaa, kuinka kauan kansanryhmien järjestöjä on valjastettu suurvaltojen pelinappuloiksi, ja ironisesti sionistinen liike oli ensimmäinen laatuaan.
Tiibetin kansainvälinen kampanja (International Campaign for Tibet, ICT) on toinen esimerkki. Se saa merkittävän osan rahoituksestaan NED:ltä ja eurooppalaisilta säätiöiltä. Vaikka sen toiminta keskittyy Tiibetin autonomisen alueen (kiinalaisittain Xīzàngin) kulttuuriseen ja uskonnolliseen vapauteen, se samalla vahvistaa Yhdysvaltojen strategista asemaa Kiinaa vastaan. Samoin kurdien diasporajärjestö, Kurdistan National Congress (KNK), joka toimii Brysselistä käsin, saa tukea länneltä, erityisesti Yhdysvalloilta ja EU:lta. Nämä näkevät kurdit hyödyllisenä vastavoimana Lähi-idän kilpailijoilleen, kuten Turkille ja Iranille.
Lännen rooli ulottuu rahoitusta syvemmälle. NED ja vastaavat organisaatiot eivät pelkästään rahoita, vaan myös kouluttavat aktivisteja ja muokkaavat järjestöjen agendoja sopimaan länsimaiden ulkopoliittisiin tarkoituksiin. Tämä on pehmeän vallan ydintä: luodaan vaikutelma ruohonjuuritason liikkeistä, vaikka suurvallan intressit ohjaavat toimintaa. WUC:n ja ICT:n raportit toistavat usein Yhdysvaltojen ulkoministeriön retoriikkaa, mikä ei ole sattumaa. Näin järjestöt, jotka väittävät edustavansa kansan ääntä, päätyvät osaksi länsimaiden poliittista narratiivia.
Kriittinen tarkastelu paljastaa, kuinka kansanryhmien oikeuksien ja identiteetin puolesta käytävät kamppailut valjastetaan kyynisesti suurvaltojen konflikteihin. Itsenäisiksi julistautuvat järjestöt ovat riippuvaisia länsimaiden tuesta. Kun Zalužnyi tapaa ukrainalaiskongressin johtajia tai uiguurit esiintyvät Yhdysvaltojen kongressissa, on ilmeistä, että Washington ja sen liittolaiset pitävät ohjaksia käsissään. Länsi investoi globaaliin vallan tasapainoon, eivätkä sen motiivit ole vilpittömiä, vaikka järjestöjen ajamat asiat eivät olisi täysin merkityksettömiä.
Lännen retoriikka korostaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia, mutta sen toimet paljastavat toisenlaisen totuuden. Kansanryhmien ja diasporajärjestöjen käyttö vallan pelinappuloina osoittaa, miten globaali politiikka toimii kulisseissa. Tämä todellisuus näkyy NED:n vuosikertomuksista ja järjestöjen rahoituslähteistä. Maailmankongressien varjoissa vaanii läntinen vallankäyttö, joka muokkaa globaalia politiikkaa omien tarkoitustensa mukaisesti.
geopolarium.com 