Kiinan julkaisema raportti Legal Assessment of the United States’ ‘Freedom of Navigation’ (2025) asettaa Yhdysvaltain merenkulun vapausoperaatiot (engl. Freedom of Navigation Operations) kriittiseen valoon, kyseenalaistaen niiden oikeudellisen perustan ja osoittaen Yhdysvaltojen toiminnan kaksoisstandardit.
Raportti väittää, että Yhdysvaltain merenkulkuoperaatiot eivät perustu kansainväliseen oikeuteen, erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien laatimaan merioikeusyleissopimukseen (engl. United Nations Convention on the Law of the Sea, UNCLOS). Yhdysvallat on luonut fiktiivisiä käsitteitä, kuten ’kansainväliset vedet’, joita ei esiinny nykyaikaisessa merioikeudessa.
Tällä pyritään oikeuttamaan sota-alusten liikkuminen muiden valtioiden aluevesillä ilman ennakkoilmoitusta tai lupaa, mikä rikkoo merioikeusyleissopimusta. Lisäksi Yhdysvaltoja syytetään yksipuolisesta talousvyöhykkeiden (engl. exclusive economic zone, EEZ) tulkinnasta, jolla se laajentaa ’aavan meren vapauksia’ valtioiden talousvyöhykkeille hegemonisten intressiensä turvaamiseksi.
Kiinan näkökulmasta navigointioperaatiot, jotka keskittyvät Etelä-Kiinan merelle ja Taiwaninsalmeen, ovat muuttuneet sotilaallisen painostuksen välineeksi. Yhdysvallat korostaa sotilaallisia ja strategisia päämääriä merenkulun vapauden periaatteen sijaan, mikä vaarantaa alueellisen rauhan ja kansainvälisen merenkulun järjestyksen.
Merenkulun vapausoperaatiot aloitettiin virallisesti 1979, jolloin ne keskittyivät Karibialle ja Välimerelle. 1990-luvulta lähtien painopiste siirtyi Aasian ja Tyynenmeren alueelle, erityisesti Etelä-Kiinan merelle ja Taiwaninsalmeen, heijastaen Yhdysvaltojen tavoitetta ylläpitää globaalia merihegemoniaa ja vastustaa Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa. Kiinan raportti väittää, että operaatiot kohdistuvat erityisesti Kiinaan, vaikka Yhdysvallat selittääkin toimivansa ilman erityistä kohdetta.
Yhdysvaltojen toimet voidaan nähdä osana strategiaa, jolla ylläpidetään ’sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä’, joka kuitenkin palvelee ensisijaisesti sen omia intressejä. Yhdysvallat pitää omien sota-alustensa liikkumisia oikeutettuina, mutta esimerkiksi Kiinan tutkimusilmapallojen lentoja uhkana kansalliselle turvallisuudelle.
Etelä-Kiinan meri on geopoliittisesti herkkä alue, jossa Kiinan aluevaatimukset ovat ristiriidassa esimerkiksi Filippiinien ja Vietnamin kanssa. Yhdysvallat tukee näitä maita laivasto-operaatioillaan, joita on perusteltu kansainvälisten meriväylien turvaamisella, mutta Kiinan mukaan ne ovat provokatiivisia ja uhkaavat alueellista vakautta. Filippiinien ja Australian puolustusministerien yhteislausunto (25.8.2025) ilmaisi huolta Kiinan ”vaarallisista ja pakottavista toimista”, mikä korostaa Yhdysvaltojen liittolaisten roolia jännitteissä.
Taiwaninsalmella Kiina pitää Yhdysvaltojen sota-alusten kauttakulkua provokaationa, koska se katsoo salmen kuuluvan aluevesiinsä. Yhdysvaltojen ’avomeren käytävä’ -konsepti (engl. high seas corridor) oikeuttaa kauttakulut, mutta Kiina näkee tämän osana strategiaa haastaa sen suvereniteettivaatimuksia.
Yhdysvaltojen nykyiset merioperaatiot muistuttavat 1800-luvun ’tykkivenediplomatiaa’, jossa sotilaallista voimaa käytettiin poliittisten ja taloudellisten päämäärien edistämiseen. Kiinan raportti paljastaa Yhdysvaltojen hegemonisen politiikan, joka rajoittaa muiden valtioiden oikeuksia kansainvälisen oikeuden nimissä, vaikka Yhdysvallat ei ole itse edes ratifioinut UNCLOS-sopimusta. Tämä heikentää Washingtonin merivaateiden moraalista ja oikeudellista uskottavuutta.
Kiinan raportti on strateginen vastaveto, joka käyttää länsimaista oikeudellista kehystä Yhdysvaltojen kaksoisstandardien paljastamiseen. Se osoittaa Kiinan kasvavaa itsevarmuutta geopoliittisena toimijana, joka ei vain reagoi Yhdysvaltojen toimiin, vaan pyrkii muokkaamaan kansainvälistä narratiivia.
Raportti korostaa merenkulun vapausoperaatioiden oikeudellisia ja geopoliittisia ongelmia Etelä-Kiinan merellä ja Taiwaninsalmella. Se todistaa Yhdysvaltojen asettavan strategiset intressinsä kansainvälisen oikeuden yläpuolelle. Samalla raportti ilmentää Kiinan kykyä vastustaa Yhdysvaltojen merihegemoniaa oikeudellisin ja retorisin keinoin, mikä voi ennakoida geopoliittista valtasiirtymää Aasian ja Tyynenmeren alueella. Voiko Kiina ryhtyä rajoittamaan näitä operaatioita sotilaallisin toimin?
geopolarium.com 