Perinteinen geopoliittinen analyysi on pitkään ennustanut maailmanjärjestyksen siirtyvän Yhdysvaltain johtamasta yksinapaisesta järjestelmästä moninapaiseen maailmaan, jossa useat suurvallat – kuten Kiina, Intia ja Venäjä – tasapainottavat toisiaan. Toive aidosta moninapaisuudesta, jossa erilaiset sivilisaatiot ja valtiomallit voisivat kukoistaa tasa-arvoisessa vuorovaikutuksessa, vetoaa erityisesti heihin, jotka tunnistavat länsimaisten instituutioiden heikkoudet, kaksinaismoralismin ja geopoliittiset epäonnistumiset.
Kuitenkin tämä viitekehys nojaa maailmankuvaan, jossa valtiot, niiden armeijat ja diplomatiat ovat keskeisiä toimijoita. Todellisuudessa valtasuhteet muotoutuvat yhä ratkaisevammin teknologisen kehityksen kautta. Globaalin vallan analysointi vaatii siirtymistä kohti uutta teknopolaarisen todellisuuden mallia, jossa digitaalisen infrastruktuurin ja alustojen hallinta vaikuttavat myös geopolitiikkaan.
Länsimainen blokki nojaa vahvasti Yhdysvaltain teknologiayhtiöiden muodostamiin ekosysteemeihin. Amazonin pilvipalvelut, Metan sosiaaliset verkostot, Alphabetin hakukone ja Android-ekosysteemi sekä Applen suljettu infrastruktuuri ja SpaceX-yhtiö Starlink-satelliitteineen muodostavat jo uudenlaisen valtarakenteen perinteistä finanssivaltaa täydentämään.
Nämä yhtiöt tukevat Yhdysvaltojen johtaman kollektiivisen lännen geopoliittisia intressejä, kytkeytyen tiiviisti amerikkalaiseen valtiokoneistoon ja sotateolliseen kompleksiin. Läntisten yhtiöiden taustalla puolestaan vaikuttavat suursijoittajat, kuten BlackRock ja Vanguard, jotka ohjaavat pääoma- ja tietovirtoja liiketoimintamalliensa mukaisesti, sidosryhmiensä etuja ajaen.
Vastakkaisessa leirissä Kiina on rakentanut oman suljetun teknologisen ekosysteeminsä, jota edustavat Tencent, Alibaba ja ByteDance, jotka toimivat Pekingin alaisuudessa. Venäjäkin on kehittänyt valtiollisia alustojaan, kuten Yandexin ja uuden maksuliikennettä ja viestintää yhdistelevän Max-sovelluksen, jotka palvelevat kansallisia intressejä Kremlin valvonnassa. Kiinan ja Venäjän yhtiöt nojaavat kotimaiseen rahoitukseen ja valtiojohtoiseen hallintaan, vaikka ne ovatkin osittain riippuvaisia globaaleista teknologia- ja rahoitusverkostoista.
Israelin teknologia-ala, joka on kytköksissä angloamerikkalaisiin yhtiöihin ja globaaleihin rahoitusverkostoihin, on noussut merkittäväksi toimijaksi kyberturvallisuudessa, tekoälyssä ja aseteknologiassa. Startup-yritykset, kuten NSO Group, kehittävät valvonta- ja puolustusteknologioita, jotka palvelevat sekä valtioita että yksityisiä toimijoita. Nämä hankkeet laajentavat Israelin strategista vaikutusvaltaa digitaalisen infrastruktuurin ja geopoliittisen kilpailun areenoilla.
Valtapoliittinen jakolinja luo käytännössä rinnakkaisia digitaalisia todellisuuksia. Teknologinen mittelö, jossa Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja muut toimijat kamppailevat, osoittaa, kuinka valta on siirtymässä tämän infrastruktuurin hallintaan. Kansainvälisen kaupan ja diplomatian ehdot määräytyvät yhä enemmän sen mukaan, mihin teknologiseen ekosysteemiin maat kuuluvat.
Uudessa tilanteessa käy yhä selvemmäksi, että tästä riippuvuussuhteesta johtuen pienemmät valtiot joutuvat käytännössä jättäytymään jonkin suurvallan teknologiseen vaikutuspiiriin. Maailmanjärjestyksen siirtyminen kohti moninapaista mallia ei itsessään ratkaise ongelmia, kuten lisääntyvää valvontaa, yksityisyyden katoamista tai eriarvoisuutta. Teknologinen hallinto leviää yhä laajemmin idästä länteen ja globaaliin etelään, riippumatta eri maiden kulttuureista tai virallisista ideologioista.
Suurvaltapelistä huolimatta, todellinen määräysvalta on ylikansallisten korporaatioiden muodostamien verkostojen käsissä. Valuuttajärjestelmä sanelee toiminnan ehdot, mukaan lukien digitaalisen keskuspankkirahan kehitystyön, johon kaikki valtiot osallistuvat. Valtioiden välinen kamppailu on teknologista ja taloudellista, ja sen säännöt määräytyvät markkinoiden ehdoilla. Tämä järjestelmä on luonut omat instituutionsa, logiikkansa ja hierarkkiset suhteet, jotka ohittavat perinteisen geopoliittisen ajattelun.
Keskeisin kysymys ei siis ole, kuka korvaa Yhdysvallat, vaan kuka hallitsee digitaalista infrastruktuuria, johon verkottunut yhteiskuntajärjestelmä perustuu. Multipolarismin odottajien toiveet saattavat jäädä toteutumatta, sillä päätösvalta on yhä keskittynyt korporaatioiden ja rahoittajien käsiin. Tämän dynamiikan ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta voidaan ennakoida globaalin hallinnon tulevaisuutta ja teknopolaarisen maailmanjärjestyksen muotoutumista.
geopolarium.com 