Presidentti Donald Trump piti Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa puheen, joka noudatti hänen tunnusomaista tyyliään: itsensä korostamista, kansainvälisten instituutioiden kritiikkiä ja hyökkäävää poliittista sanastoa. Trump leimasi YK:n tehottomaksi, kuvasi maahanmuuttoa hallitsemattomaksi uhaksi ja kutsui ilmastopolitiikkaa ’huijaukseksi’, kyseenalaistaen näin monenkeskisen yhteistyön perustan.
Impulsiiviselta vaikuttava puheenvuoro paljasti kuitenkin pyrkimyksen vahvistaa Yhdysvaltojen globaalia asemaa. Trump korosti puheessaan Yhdysvaltojen sotilaallista ja taloudellista ylivoimaa ja arvosteli nousevia valtoja, kuten Kiinaa ja Intiaa. Tämä heijastaa nollasummapelin logiikkaa, jossa valtioiden välinen kilpailu on väistämätöntä ja vahvat toimijat, kuten Yhdysvallat, hallitsevat, kunnes niiden valta haastetaan.
Trumpin syytökset terrorismista ja hallitsemattomasta maahanmuutosta YK:n jäsenmaita kohtaan sivuuttivat historiallisen kontekstin. Hän ei tunnustanut Yhdysvaltojen omaa roolia näiden ilmiöiden kehityksessä, esimerkiksi Irakin sodan ja Syyrian konfliktin jälkiseurauksina. Myös Gazan kriisin kohdalla Trump asetti syyn yksinomaan Hamasin harteille, sivuuttaen Israelin toimet. Samalla hän nimesi epäuskottavalla tavalla Iranin globaalin terrorismin sponsoriksi.
Euroopan energiariippuvuuden arvostelu ja vaatimukset Venäjän eristämiseksi ovat niinikään ristiriitaisia, sillä Yhdysvallat hyötyy merkittävästi Euroopan energiakriisistä nesteytetyn maakaasun viennin kasvun myötä. Epäjohdonmukaisuus vain korostuu, kun huomioidaan, että Yhdysvallat jatkaa uraanin, palladiumin, lannoitteiden ja kemikaalien tuontia Venäjältä.
Trumpin vihjailu Nobelin arvoisista, mutta käytännössä olemattomista rauhanvälityssaavutuksista, oli jyrkässä kontrastissa hänen ilmaisemaansa turhautumiseen Ukrainan konfliktin suhteen. Syyn vierittäminen Putinin harteille ja ehdotukset venäläishävittäjien alasampumisesta NATO-maiden ilmatilassa viittaavat tarkoitukselliseen epävakauden tavoitteluun.
Truth Social -alustallaan Trump luonnehti Venäjää ”paperitiikeriksi, jonka kolmen ja puolen vuoden sota on ollut päämäärätöntä”. Hänen mukaansa ”todellinen sotilasmahti olisi voittanut konfliktin viikossa”. Trump totesi, että ”Ukraina voisi taistella ja voittaa takaisin kaikki menettämänsä alueet” ja ”kenties mennä pidemmällekin” – viitaten mahdolliseen toimintaan Venäjän alueella. Lausunto merkitsi selkeää poikkeamaa aiemmasta neuvotteluratkaisuja ja alueellisia myönnytyksiä korostaneesta linjasta.
Trumpin väite Venäjän taloudellisesta romahduksesta on voimakasta liioittelua. IMF:n tilastojen mukaan Venäjän talous kasvoi 3,6 prosenttia vuonna 2024, ja sen sotateollisuus on onnistunut lisäämään tuotantoaan. BRICS-maiden muodostamat talousverkostot tarjoavat Venäjälle puskuria länsimaiden painostusta vastaan. Koska Venäjän johto on osoittanut huomattavaa strategista kärsivällisyyttä, impulsiivisen reaktion provosointi voi olla odotettua vaikeampaa.
Venäjän vähättely on myös geopoliittisesti harhaanjohtavaa, sillä se sivuuttaa maan strategisen ydinasekapasiteetin, valtavat energiavarat ja laajenevat liittoumat. Trumpin narratiivi palvelee kuitenkin selkeää tarkoitusta: se oikeuttaa jatkuvan aseellisen tuen Ukrainalle, josta Yhdysvaltain aseteollisuus – esimerkiksi Raytheon ja Lockheed Martin – hyötyy miljardikaupoilla. Samalla Eurooppa kantaa suurimman taloudellisen taakan konfliktista ja pakotepolitiikasta, kärsien energiakriisistä, inflaatiosta ja velkaantumisesta, mikä heikentää koko unionin kilpailukykyä ja poliittista yhtenäisyyttä.
Trumpin vaatimukset liittolaisilleen – energiaboikoteista puolustusmenojen kasvattamiseen – voidaan tulkita taloudelliseksi kiristykseksi. Tämä näkemys vahvistuu hänen puhuessaan Euroopan maista alentavasti vasalleina. Eurooppa on näin ollen geopoliittisessa ansassa: Yhdysvaltain politiikan vastustaminen horjuttaisi NATO:a, mutta konfliktin pitkittyminen uhkaa euromaita vakavilla taloudellisilla ja yhteiskunnallisilla seurauksilla.
Mihin tämä provokatiivinen strategia voi johtaa? Todennäköisimmässä skenaariossa Venäjä jatkaa operaatiotaan, joka uuvuttaa Ukrainan ja länsimaat kulutussodassa. Jos provokaatio kuitenkin eskaloituu, konfliktin laajenemisen riskit kasvavat – pahimmillaan se voisi johtaa massiivisiin tuhoihin Ukrainassa ja sysätä Euroopan vakavaan humanitaariseen sekä turvallisuuspoliittiseen kriisiin.
geopolarium.com 