Nick Landin luonnehdinta pelkästään teknokapitalistisen dystopian profeetaksi saattaa olla nykyisin riittämätön kuvaus. Hänen äskettäinen keskustelunsa venäläisen politologin Aleksandr Duginin kanssa paljastaa, että Shanghaissa asuva brittifilosofi sijoittaa moderniuden kriisin ja kiihtyvyyden paljon vivahteikkaampaan historialliseen, teologiseen ja geopoliittiseen kontekstiin. Land ei hylkää varhaisempia oivalluksiaan, vaan hienosäätää niitä tarjoten analyysin, joka erottaa moderniuden kaksi keskeistä muotoa toisistaan.
Land pitää yllä erottelua ’paleoliberalismin’ ja nykyisen ’globalistisen liberalismin’ välillä. Ensimmäinen edustaa hänelle anglosaksisen, erityisesti englantilais-skotlantilaisen tradition ydintä, jolle ovat olennaisia hajautetut järjestelmät, ’tyhjä huippu’ (empty summit) ja ’näkymättömät kädet’ (invisible hands) – joiden monikkomuotoa Land tietoisesti korostaa. Tässä paleoliberaalissa mallissa yhteiskunnan ylintä julkista moraalia ei kodifioida auktoriteettiin, vaan se delegoidaan spontaaneille prosesseille.
Landin mukaan Kiinan kulttuurissa on vastaavia piirteitä: ”Taolais-legalistisessa perinteessä on vahva traditio tälle ajattelulle, että paras keisari on näkymätön yhteiskunnalle” ja ”vuoret ovat korkealla ja keisari on kaukana” – käsityksiä, jotka hän näkee analogisina ’tyhjän huipun’ käsitteelle.
Land vetoaa Adam Smithiin ja Bernard Mandevilleen nähdäkseen tämän perustuvan syvälliseen oivallukseen, jossa yksilön itsekäs toiminta voi johtaa yhteiseen hyvään näkymättömän käden kautta. Tätä hän pitää liberalismin terveenä ja historiallisesti kestävänä muotona, kun se on sidoksissa tiettyyn etniseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa. Ongelma ei siis ole liberalismi sinänsä, vaan sen irrottaminen alkuperäisestä ympäristöstään ja pakottaminen universaaliksi globaaliksi ideologiaksi, josta on tullut Landin näkökulmasta maailman suurin ongelma, ”moralisoiva hirviö” .
Tästä erottelusta johtuu Landin kiinnostus tiettyihin nykyteknologioihin. Hän näkee internetin, kryptovaluuttojen ja hajautetun tekoälyn modernina ilmentymänä paleoliberaaleista periaatteista. Nämä teknologiat perustuvat hajautetulle, ei-keskitetylle logiikalle, joka vastustaa ’ylikoodausta’ ylhäältä päin. Tässä mielessä hänen akselerationisminsa on edelleen voimissaan: hajautetut järjestelmät synnyttävät todellista kiihtyvyyttä.
Landin näkemyksen mukaan nykyisten kiihdyttämisen kannattajien intohimon kohteet ovat pohjimmiltaan samat: ”tekoäly kiihtyy, lohkoketjuteknologia kiihtyy”. Hänelle kyseiset ilmiöt edustavat oikeaa liberalismia: ”Nämä teknologiat edellyttävät liberaalia ajattelutapaa, joka perustuu hajauttamiseen ja tyhjään huipun käsitteeseen. Itse internet syntyi tästä periaatteesta – sen suunnittelijat totesivat, että ydiniskunvaihdossa kaikki keskeiset komentokeskukset tuhoutuisivat.”
Dialogissa Duginin kanssa Landin filosofinen viitekehys syvenee entisestään. Hän korostaa, että sekä raamatullinen että Kantista Heideggeriin ulottuva kriittisen filosofian traditio hylkäävät yksinkertaisen progressiivisen ajan käsityksen. Landin mukaan ajan ja historian syvällinen ymmärtäminen edellyttää, että luovutaan tavanomaisesta käsityksestä, jossa ihminen vaikuttaa kausaaliseen prosessiin nykyhetkestä tulevaisuuteen.
Tästä seuraa Landin keskeinen teesi: ”historiallinen rakenne organisoi päätöksiä, joita teemme”. Tämä näkemys paljastaa hänen posthumanistisen perusasenteensa, jossa ihmisen toimijuus korvataan laajemmilla historiallisilla ja mahdollisesti jumalallisilla prosesseilla. Land ei kuitenkaan omaksu Duginin käsitystä ’pysäyttää tätä prosessia’, vaan pitää kiinni siitä, että nämä prosessit eivät ole ihmisen tahdon hallittavissa.
Hänen lähestymistapansa on ennemminkin ’luottaa suunnitelmaan’ – hän näyttää uskovan siihen, että nykyhetken näennäisen kaoottiset ja jumalattomat ilmiöt, kuten teknologinen kiihtyvyys, voivat olla osa laajempaa, vaikkakin ihmiselle käsittämätöntä, kaitselmuksellista suunnitelmaa.
Land selittää tätä viitaten Goethen Faustiin: ”Mefistofeleen lausunto ja Adam Smithin näkymättömän käden käsite ovat lähes identtisiä. Molemmat esittävät, että yhteinen hyvä ei synny tarkoituksellisesta aikomuksesta yksilötasolla, vaan se toteutuu korkeamman voiman kautta.”
Tästä näkökulmasta tarkasteltuna brittifilosofin aiemmin ’satanistiseksi’ leimattu ajattelu on pikemminkin yritys sanoa ’kyllä’ syvälliselle historialliselle prosessille, eikä niinkään kapinointia sitä vastaan.
Lopuksi, ajattelussaan kypsynyt Land näkee positiivisena kehityksenä, että yhteiskunnallinen keskustelu on palaamassa teologiseen ja metafyysiseen kieleen. Syytökset satanismista eivät häntä häiritse, sillä ne osoittavat, että pinnallisen sekulaarin modernin kauden oletettu loppu on saavutettu.
Land toteaa: ”Ihmiset joutuvat todellisuudessa ajattelemaan asioita paljon syvällisemmin kuin olisi ensi silmäyksellä näyttänyt. Minusta on hyvin vaivan arvoista maksaa hinta ja kestää nuolet ja iskut, jos se on merkki siitä, että koko kulttuuri siirtyy tavallaan syvempään tilaan vakavien asioiden pohtimisen suhteen.”
Tämä syveneminen näkyy hänen mukaansa siinä, että ihmiset alkavat jälleen keskustella enkeleistä, demoneista ja historiallisista voimista – mikä on Landin mukaan tervetullut vaihtoehto ”itsetyytyväiselle ateismille”.
Landin filosofinen näkymä saavuttaa erityisen poeettisen ilmaisun Englannin lipun Pyhän Yrjön ristin tulkinnassa. Hän huomauttaa, että ”uutiset Isosta-Britanniasta – Englannista – näyttävät nyt ihmisiä heiluttamassa Pyhän Yrjön lippua”, ja Land yhdistää tämän historioitsija Frances Yatesin tutkimukseen.
Landin mukaan ”kiehtovinta on, että tämä [lippu] edustaa ruusuristiläistä hermeettistä perinnettä, joka kulki Italian renessanssista Elisabetin ajan Englantiin – Yrjön ristit, Ruusu-Risti” . Tämä symboliikka paljastaa hänelle historian salaisen syvyyden: ”Vaikka ihmiset eivät aina tiedä tekojensa syvempää merkitystä, heidän heiluttamansa lippu edustaa tätä salattua perinnettä, joka vaikuttaa modernin maailmamme alla.”
Tämä havainto tiivistää hänen lähestymistapansa ytimen: ”Historia on paljon syvempää kuin ihmiset kuvittelevat.” Landin filosofisessa matkassa teknokapitalismin dystopiasta eskatologian kynnykselle moderniuden kriisi paljastuu vain pinnalliseksi ilmiöksi, jonka alla piileksii ikiaikaisia metafyysisiä voimia ja perinteitä, joiden vaikutusvalta kestää yhä nykypäivänä, olivatpa ihmiset niistä tietoisia tai eivät.
Landin filosofinen matka ei siis ole hylännyt akselerationismia, vaan sitonut sen yhä monimutkaisempaan verkostoon historiallisia voimia, jotka ylittävät perinteisen moraalisen arvioinnin ja pakottavat meidät kohtaamaan todellisuuden syvemmät metafyysiset ulottuvuudet.
geopolarium.com 