Larry Finkin, varainhoitoyhtiö BlackRockin toimitusjohtajan, tuoreet lausunnot tokenisaatiosta – prosessista, jossa fyysiset ja taloudelliset varat, kuten raha tai kiinteistöt, muutetaan digitaalisiksi tokeneiksi lohkoketjussa, eräänlaisessa digitaalisessa tilikirjassa – edustavat paitsi teknologista innovaatiota, myös syvää uhkaa yksilönvapaudelle ja taloudelliselle oikeudenmukaisuudelle.
Finkin väite, että ”olemme vasta alussa kaiken tokenisaatiossa”, jossa varallisuus ja jopa henkilökohtainen identiteetti muuntuvat digitaaliseen muotoon, ei ole pelkkä visio paremmasta tehokkuudesta, vaan osoitus kapitalistisen eliitin tavoitteesta lujittaa otettaan globaaleista resursseista. BlackRock, joka hallinnoi yli 13 biljoonan dollarin varoja, näkee tässä mahdollisuuden laajentaa vaikutusvaltaansa perinteisten rahoitusinstrumenttien ulkopuolelle.
Tämä ei ole neutraali teknologinen siirtymä, vaan kapitalismin uusin muoto, jossa yksityisomistus korvataan valvotulla pääsyllä digitaalisiin varoihin ja resursseihin, ja korkean tason pääomapiirit ohjaavat agendaa kohti keskitettyä valtaa. Kriittinen tarkastelu osoittaa, miten tokenisaatio vahvistaa eriarvoisuutta, uhkaa yksityisyyttä ja palvelee korporatiivista hegemoniaa, jota Fink ja BlackRock näkyvästi symboloivat.
Lohkoketjuteknologian lupaama tehokkuus – reaaliaikainen kaupankäynti, lyhyemmät selvitysajat ja globaali likviditeetti – on pinnallinen houkutus, joka peittää alleen syvemmät rakenteelliset ongelmat. IMF:n analyysien mukaan tokenisaatio voi vähentää transaktiokustannuksia ja parantaa markkinoiden toimintaa, mutta samalla vahvistaa taloudellista epätasapainoa, kun ohjelmoidut älykkäät sopimukset rajoittavat käyttäjän autonomiaa ja jättävät varat alttiiksi algoritmiselle manipulaatiolle.
Tokenisaatio voi pahentaa likviditeettiriskejä ja lisätä institutionaalista velkaantumista, kun varat siirretään digitaaliseen muotoon ilman riittäviä turvaverkkoja. Tämä ei demokratisoi rahoitusta, kuten Fink väittää, vaan keskittää sitä entisestään: BlackRockin tokenisoitu BUIDL-rahasto, joka sijoittaa lyhytaikaisiin Yhdysvaltain valtionlainoihin ja repo-sopimuksiin, on jo yli 2,8 miljardin dollarin arvoinen, ja paljastaa, miten suuret pelurit hallitsevat likviditeettiä.
Kapitalismi, joka alun perin lupasi vapaita markkinoita, muuntuu nyt valvotuksi ekosysteemiksi, jossa tokenit eivät edusta omistusta, vaan ehdollista käyttöoikeutta, joka voidaan mitätöidä milloin tahansa esimerkiksi sääntelypäätöksillä, algoritmisella kontrollilla tai institutionaalisilla intresseillä.
Finkin rooli tässä prosessissa on erityisen ongelmallinen, sillä hän käyttää BlackRockin massiivista vaikutusvaltaa poliittiseen ja taloudelliseen manipulaatioon. Finkin vuosittaiset kirjeet toimitusjohtajille, joissa hän kehoitti yrityksiä priorisoimaan ympäristö-, sosiaali- ja hallintokriteerejä (ESG), eivät olleet vilpittömiä kehotuksia vastuullisuuteen, vaan välineitä, joilla BlackRock ohjasi yritysten päätöksiä omien etujensa mukaisesti. Fink itse on myöntänyt vuoden 2017 puheessaan yhtiön ”vaikuttavan yritysten käyttäytymiseen”.
Kyse ei ole eettisestä tai ekologisesta hyväntekeväisyydestä: BlackRock omistaa osuuksia maailman suurimmista saastuttajista, kuten öljy-yhtiöistä, ja käyttää valtakirjaääniään vaikuttaakseen niiden toimintaan ilman todellista vastuuta. Tällainen toiminta tuo esiin yhtiön pyrkimyksen maksimoida voitot piittaamatta ympäristövaikutuksista. Asian todellista luonnetta valottaa vieläkin paremmin se, että yhtiö on itse jättäytymässä pois aiemmin ajamastaan ESG-agendasta.
Finkin kuvaus tokenisaatiosta demokratisoivana voimana on harhaanjohtava, sillä todellisuudessa mekanismi edistää markkinoiden konsolidaatiota BlackRockin kaltaisille toimijoille. Finkin nousu ”Wall Streetin kuninkaaksi”, kuten Financial Times häntä kutsuu, ei ole ansaittua neroutta, vaan vallanhimon ilmentymä, jossa yhdellä miehellä ja hänen lähipiirillään on käsissään enemmän taloudellista valtaa kuin useimmilla valtioilla.
BlackRockin tokenisaatioagenda indikoi korporatiivisen vallankäytön tulevaisuutta. Yhtiö, joka hallinnoi merkittävää osuutta maailman osakemarkkinoiden varoista, on aina hyötynyt kriiseistä ja mullistuksista: vuoden 2008 finanssikriisissä se hyötyi pelastuspaketeista, ja korona-aikana se valittiin hallinnoimaan Yhdysvaltain keskuspankin (Federal Reserve) yli 500 miljardin dollarin hätärahastoja keskeisenä kriisineuvonantajana. Nyt se laajentaa tokenisaatiota kryptomarkkinoille, halliten jo 104 miljardin dollarin edestä digitaalisia varoja. Samaan aikaan BlackRock säilyttää omistusosuutensa hiilikaivoksissa ja öljy-yhtiöissä, mikä paljastaa Finkin vastuullisuusretoriikan onttouden.
Tokenisaation kautta BlackRock ei vain digitalisoi varoja, vaan luo riippuvuussuhteen: sijoittajat lukkiutuvat sen ekosysteemiin, jossa tokenit voivat olla sidottuja rajoituksiin ja vaatimuksiin, jotka palvelevat yhtiön agendaa. Kun BlackRockin tokenisoidut ETF:t (pörssinoteeratut rahastot, jotka seuraavat tiettyjä markkinoita tai omaisuusluokkia) houkuttelevat sijoittajia, ne samalla syövyttävät perinteisiä markkinoita, sysäten pienet toimijat ulos. BlackRockin vaikutusvalta ulottuu myös globaaleihin instituutioihin, jotka edistävät tokenisaatiota osana laajempaa taloudellista agendaa.
Jopa globaalin finanssijärjestelmän vakautta valvova Financial Stability Board (finanssistabiilisuusneuvosto) varoittaa raportissaan, että tokenisaatio voi lisätä järjestelmäriskejä, kuten likviditeettikriisejä, mutta BlackRock näkee vain kasvumahdollisuuksia. Yhtiön poliittinen vaikutusvalta – entisiä hallitusten jäseniä riveissään – tekee siitä ’BlackRock-valtion’ (lempinimi, joka viittaa kykyyn vaikuttaa valtioiden talouspolitiikkaan), joka lobbaa sääntelyä edukseen, kuten ETF-hyväksynnöissä. Tokenisaatio ei ole BlackRockille teknologiaa, vaan ase vallan keskittämiseen, jossa se voi hallita maailman varoja omien etujensa mukaisesti, jättäen yhteiskunnan kantamaan riskit.
Finkin nimitys Maailman talousfoorumin väliaikaiseksi yhteispuheenjohtajaksi vahvistaa hänen keskeistä rooliaan rahoitusmarkkinoiden digitaalisessa murroksessa. Hänen tokenisaatiota koskevat lausuntonsa tukevat suoraan foorumin perustajan Klaus Schwabin sidosryhmäkapitalismin mallia, jonka tavoitteena on korvata perinteinen omistajuus vuokratalouden käyttöoikeuksilla. Tämä mullistava siirto muuttaa perustavanlaatuisesti yksilön suhdetta omaisuuteensa vaihtaen pysyvän omistuksen ehdolliseen ja valvottuun käyttölupaan.
Vaikka Davosin foorumin raportit ylistävät tokenisaatiota ”arvonvaihdon seuraavana sukupolvena”, todellinen tarkoitus on luoda rakenteita keskitetylle kontrollille. Tokenisoitujen varojen reaaliaikainen seuranta ja ohjelmoitavuus eivät demokratisoi taloutta vaan rajoittavat yksilön harkintavapautta samalla kun ne tehostavat markkinoita, vahvistaen finanssieliitin asemaa. Tämä paradoksi – sujuvuuden ja innovaation nimissä tapahtuva vapauden rajoitus – on uuden teknokraattisen valtamuodon tunnusmerkki.
Pankkien projektit, kuten Euroclearin tokenisoitu kulta ja Englannin pankin hanke digitaalisesta punnasta, eivät demokratisoi taloutta, vaan luovat infrastruktuurin, jossa identiteetti tokenisoidaan digitaaliseksi profiiliksi, alttiiksi sosiaaliselle luottopisteyttämiselle. Tämä on kapitalismin ja autoritaarisuuden fuusio: finanssieliitti käyttää tokenisaatiota oikeuttamaan globaalin valvonnan, jossa keskuspankit ja BlackRockin kaltaiset toimijat valvovat rahavirtoja.
Tokenisaatio ei tuo radikaalia muutosta valtahierarkiaan, joka jatkaa vain uudessa digitaalisessa ulkoasussa. Finkin visio kaiken digitalisoinnista – rahasta identiteettiin – ei ole pelkkää teknologista edistystä, vaan askel kohti keskitettyä valvontaa, jossa finanssieliitti hallitsee maailman varoja tokenien kautta, asettaen massat digitaalisen kontrollin armoille. Tarvittaisiin sääntelyä vallan hajauttamiseksi ja vaihtoehtoja, jotka palauttavat omistajuuden kansalaisille. Ilman näitä Finkin järjestelmä luo dystopian, jossa teknokapitalismi nielaisee kaiken.
geopolarium.com 