Sauli Niinistön muistelmateos Kaikki tiet turvaan – Sinnikkään Suomen suunta (WSOY, 2025), esittelee katsauksen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kulisseihin, mutta lupaavasta nimestään huolimatta teos paljastaa syvällisen ristiriidan. Vaikka Nato-jäsenyyden oli tarkoitus taata rauha, on Suomi sotilasliiton jäsenenä entistä herkemmässä asemassa ja valmistautumassa sotaan. Tämä ironia kyseenalaistaa täysin Niinistön esittämän narratiivin.
Mediassa julkaistujen katkelmien perusteella teos nojaa vahvasti henkilökohtaisiin anekdootteihin, erityisesti kohtaamisiin Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa, joissa Niinistö pyrkii rakentamaan kuvaa itsestään strategisena pelastajana. Todellisuudessa nämä kuvaukset paljastavat Niinistön kansallisen vision puutteen. Negatiivisista tulkinnoista huolimatta Putin näyttäytyy maltillisena rajanaapurina, jonka rationaalinen politiikka korostuu vastakohtana Niinistön kyvyttömyydelle hyödyntää diplomaattista tilaa.
Putinin kärsivällisyys ilmenee useista tilanteista. Joulukuussa 2021 hän ilmaisi tyytymättömyytensä Suomen sotaharjoituksiin ilman konkreettisia seuraamuksia. Tammikuun 2022 puhelussa Niinistö ei noudattanut Joe Bidenin ehdottamaa suoraa Nato-painostusta, mutta Putin nosti asian itse esille, osoittaen olevansa tietoinen amerikkalaisten pelotteluyrityksistä. Vaikka suomalaismedia kirjoittaa mielellään ”vihantäyteisistä purkauksista”, todellisuudessa Venäjän presidentin reaktiot vaikuttavat olleen varsin tasapainoisia.
Erityisen paljastavaa on, kuinka rauhallisesti Putin toukokuun 2022 puhelussa suhtautui Niinistön Nato-ilmoitukseen. Hän totesi päätöksen olevan virhe, mutta kunnioitti samalla Suomen päätösvaltaa. Hänen kommenttinsa Niinistölle – ”toivottavasti jotain [itsemääräämisoikeudesta] säilytätte, amerikkalaiset kyllä ottavat sotilaallisen komennon” – osoittaa, kuinka lyhytnäköisesti Suomi hylkäsi toimivan neutraalimman politiikkansa liittymällä Venäjään vihamielisesti suhtautuvien maiden joukkoon.
Tärkeää kontekstia Suomen Nato-päätökselle tarjoaa vuoden 2016 Kultarannan tapaaminen, jossa Putin totesi julkisesti: ”Nato taistelisi mielellään Venäjän kanssa viimeiseen suomalaiseen sotilaaseen. Venäjä ei sitä haluaisi. Mutta se ei ole meidän ratkaisumme vaan teidän”. Onko tätä keskeistä varoitusta Suomen itsenäisyyden menettämisestä sisällytetty Niinistön muistelmiin? Kyseessä oli realistinen arvio sotilasliiton toimintalogiikasta, joka heijastaa syvällistä ymmärrystä siitä, miten pieni valtio voi joutua suurvaltapelien uhriksi.
Symboliset eleet vahvistavat tätä kuvaa. Historiasta inspiroidut lahjat Niinistölle, kuten 1845-vuoden madeira, ansiomerkki, joka oli alun perin annettu Suomen suuriruhtinaskunnan senaattorille Samuel Werner von Troilille sekä Mannerheimin kirjeenvaihto ja Pro Finlandia -teos, olivat syvällisiä viestejä kumppanuudesta ja yhteisestä historiasta.
Suomalainen media on tulkinnut nämä eleet väärin – ne eivät olleet uhkauksia, vaan hienovaraisia muistutuksia yhteisestä menneisyydestä ja naapuruussuhteen mahdollisuuksista. Koko presidentin kabinetti hämmästeli näitä lahjoja ja pohti niiden todellista merkitystä, mutta länteen suuntautuva Niinistö ei kyennyt näkemään niissä rakentavan dialogin mahdollisuutta.
Niinistön päätös viedä Suomi Natoon esitetään Ukrainan konfliktin aiheuttamana hätäpäätöksenä, mutta todellisuudessa hän toteutti pitkän aikavälin suunnitelman. Kirja kuvaa tätä suomalaisen sinnikkyyden huipentumana, vaikka kyseessä oli ulkopoliittisen länsisuuntauksen looginen päätepiste.
Tätä prosessia tuki vakiintunut narratiivi, jossa valtaosa suomalaisista omaksui lähes kritiikittä hallituksen, ulkopoliittisen instituutin ja hybridivaikuttajien aktiivisesti luoman negatiivisen kuvan Venäjästä. Lopputuloksena oli vakaiden naapurisuhteiden systemaattinen purkaminen ja Suomen avoin liittoutuminen lännen kanssa Venäjää vastaan.
Niinistön teos vaikuttaa itsevanhurskaalta tilinpäätökseltä, jossa hän pyrkii puhdistamaan synkän perintönsä. Nato-jäsenyyttä romantisoidaan strategisena voittona, mutta todellisuudessa muuttuminen Naton etulinjan maaksi ja potentiaaliseksi taistelutantereeksi hylkäsi Suomen aiemmat edut. Kirjan nimi lupaa turvaa kaikille teille, mutta karumpi todellisuus on, että Suomi menetti itsenäisen linjansa Niinistön johdolla – vaikka Putin oli tarjonnut Suomelle vuosien ajan mahdollisuutta vakaan kehityksen jatkumiselle.
geopolarium.com 