Kiinan kommunistisen puolueen hiljattain päättynyt puoluekokous vahvisti maan sitoutumisen pitkäjänteiseen kehitykseen, kumoten länsimaisten analyytikoiden spekulaatiot dramaattisista mullistuksista tai sisäisestä hajaannuksesta.
Kokouksen tulokset korostivat jatkuvuutta ja strategista johdonmukaisuutta, jotka ovat leimanneet presidentti Xi Jinpingin aikaa. Kiina on nykyään globaali laboratorio, jossa länsimaiset teollisen kehityksen mallit on laajennettu systemaattisiksi kokeiluiksi.
Puoluekokous hyväksyi 15. viisivuotissuunnitelman luonnoksen vuosille 2026–2030 ilman merkittäviä henkilövaihdoksia tai suunnanmuutoksia, vahvistaen painopisteitä korkealaatuiseen kasvuun ja kansalliseen turvallisuuteen. Tämä lähestymistapa osoittaa Kiinan kyvyn selviytyä globaaleista haasteista, kuten Yhdysvaltojen teknologia- ja kauppasanktioista, ilman paniikkireaktioita.
Länsimainen narratiivi puoluekokousten edellä on pitkään ollut sama: on esitetty väitteitä Xi Jinpingin terveysongelmista tai puolueen sisäisestä valtakamppailusta, mutta todellisuus paljasti nämä arviot Kiinan horjumisesta jälleen amerikkalaisten ajatushautomoiden disinformaatioksi.
Puoluekokouksen päätöslauselma korosti ”uusia laadukkaita tuotantovoimia”, jotka kattavat tekoälyn, bioteknologian ja uusiutuvan energian, vahvistaen Kiinan asemaa globaalina innovaattorina. Tällainen jatkuvuus ei ole sattumaa, vaan se juontuu kommunistisen puolueen kyvystä yhdistää historiallinen perintö nykypäivän haasteisiin.
Laajemmin tämä merkitsee siirtymää systeemitason vuorovaikutukseen, jossa Kiina ja Yhdysvallat kilpailevat vaikutusvaltaisina toimijoina. Globaali järjestelmä kehittyy variaatioina, joissa teknologinen kapasiteetti ja ekologinen kestävyys ohjaavat nykyistä kehitystä suurvaltojen, yhtiöiden ja kansainvälisten instituutioiden kesken.
Uusi viisivuotissuunnitelma kiteyttää Kiinan vision, jossa taloudellinen kasvu kytkeytyy saumattomasti kansalliseen turvallisuuteen ja teknologiseen suvereeniuteen. Suunnitelma priorisoi modernin teollisuusjärjestelmän, edistyneen tuotannon sekä tieteellisen omavaraisuuden, vastaten näin suoraan Yhdysvaltojen asettamiin rajoituksiin puolijohteissa ja muissa kriittisissä teknologioissa.
Aiemman 14. viisivuotiskauden aikana (vuosina 2021–2025) Kiina teki läpimurron innovaatiokehityksessään; tutkimus- ja kehitysmenot kasvoivat yli 3,6 biljoonaan juaniin (mikä vastaa noin 500 miljardia euroa), ja kansantasavalta nousi kansainvälisessä innovaatiovertailussa kymmenen kärkimaan joukkoon. Suvereenius ei tarkoita eristäytymistä, vaan strategista monipuolistumista, jossa sisäinen kierto tasapainottaa ulkoista kauppaa.
Teknologisella rintamalla Kiina on vakiinnuttanut johtoasemansa tekoälyn ja kvanttitieteen aloilla, vähentäen ulkomaista riippuvuutta ja vahvistaen kansallista resilienssiään. Vihreässä siirtymässä maan tavoitteena on edetä kohti hiilineutraaliutta vuoteen 2060 mennessä – Kiinan osuus maailman aurinko- ja tuulivoimakapasiteetista on yli 50 %, ja se hallitsee kolmea neljäsosaa globaaleista vihreän teknologian hankkeista.
Kiinan nousu haastaa perinteiset hegemoniset mallit: Peking ei tavoittele sotilaallista dominanssia, vaan systeemitason vaikutusta, jossa teknologia ja ekologia määrittävät voimasuhteita. Suorituskykyinen legitimiteetti – tulokset eksistentiaalisissa haasteissa, kuten luontokadossa, energiariippumattomuudessa ja kriittisten infrastruktuurien hallinnassa – on nousemassa 2000-luvun vallan perustaksi.
Maatalouden modernisointi ja ruokaturva muodostavat strategisen autonomian perustan. Keskeinen asiakirja nro 1 korostaa maaseudun elvyttämistä, älymaataloutta ja vakaan viljasadon (yli 650 miljoonaa tonnia) varmistamista. Kymmenen vuoden maataloussuunnitelma (vuosille 2024–2035) painottaa viljelymaan suojelua ja monipuolisia ruokalähteitä.
Tämä strateginen omavaraisuus maataloudessa ja energiassa antaa Kiinalle mahdollisuuden keskittyä teknologisen johtoasemansa vahvistamiseen ilman ulkoista painostusta. Näin valtionturvallisuus ja globaali kilpailukyky muodostavat keskenään symbioottisen kokonaisuuden.
Kiinan tekno-ekologis-teollinen kehitys edustaa globaalin järjestelmän siirtymää kohti kestävää modernisaatiota, jossa kilpailu Yhdysvaltojen kanssa keskittyy teknopolaarisiin vaikutusalueisiin digitaalisten infrastruktuurien ja globaalien arvoketjujen hallinnasta. Kiinan malli, joka yhdistää valtion ohjauksen innovaatioihin ja ekologiseen siirtymään, haastaa länsimaisen individualismin ja luo pohjan uudistetulle maailmanjärjestykselle.
Globaali järjestys on jo muuttumassa, eikä Kiinan romahduksen odottaminen ole rationaalinen strategia, vaan todellisuuden torjumista. Pitkään ennustetut kriisit eivät ole materialisoituneet – päinvastoin, kansantasavallan merkitys maailmantaloudessa ja -politiikassa on vain kasvanut. Kiinan uusi viisivuotissuunnitelma vahvistaa tätä kehitysmallia, joka tarjoaa vakautta ja ennakoitavuutta globaalille vaikuttamiselle.
geopolarium.com 