Kiinan ulkopolitiikka on viime vuosina rakentunut kunnianhimoisten globaalien aloitteiden kokonaisuudeksi, joka heijastaa maan kasvavaa roolia kansainvälisessä järjestelmässä. Nämä hankkeet – Globaali kehitysaloite, turvallisuusaloite, sivilisaatioaloite ja tuorein Globaalin hallinnan aloite – muodostavat kokonaisuuden, jonka tarkoituksena on tarjota vaihtoehtoisia ratkaisuja kansainvälisen järjestyksen uudistamiseksi ja kehittämiseksi.
Kiina esittää ne neutraalisti yleisinä julkishyödykkeinä, jotka perustuvat YK:n peruskirjan periaatteisiin ja edistävät kaikkien maiden yhteistä tulevaisuutta. Aloitteet korostavat suvereenia tasa-arvoa, monenkeskistä yhteistyötä ja kehitystä, joka huomioi eri maiden erilaiset olosuhteet.
Ensimmäisenä esitelty Globaali kehitysaloite (Global Development Initiative, GDI) julkistettiin syyskuussa 2021 YK:n yleiskokouksessa. Kiinan virallisen näkemyksen mukaan aloite vastaa pandemian jälkeiseen kehityskriisiin ja pyrkii kiihdyttämään YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista. Se painottaa tasapainoista, vihreää ja osallistavaa kasvua, jossa kehitys ei ole vain taloudellista vaan myös inhimillistä.
Kiina korostaa, että aloite ei aseta ehtoja vastaanottajille, vaan perustuu vapaaehtoiseen yhteistyöhön. Rahoitusta kanavoidaan muun muassa Globaalin kehityksen ja Etelä-Etelä-yhteistyön rahaston kautta (Global Development and South-South Cooperation Fund, GDSSCF), joka on kasvanut neljään miljardiin dollariin. Yli sata maata on liittynyt aloitteeseen, ja se linkittyy Vyö ja tie -hankkeeseen (Belt and Road Initiative), joka on jo rahoittanut liikenne-, energia- ja digi-infrastruktuuria yli 150 maassa. Kiinan mukaan aloite edustaa kehityksen priorisointia kansainvälisessä agendassa, jotta kehittyvien maiden ääni kuuluisi vahvemmin.
Seuraavaksi, huhtikuussa 2022 Boao-foorumilla, presidentti Xi Jinping esitteli Globaalin turvallisuusaloitteen (Global Security Initiative, GSI). Virallinen tulkinta korostaa jakamatonta turvallisuutta, jossa yhden maan turvallisuus ei toteudu toisen kustannuksella. Aloite sisältää kuusi sitoumusta: yhteisen, kattavan ja kestävän turvallisuuden; suvereniteetin kunnioituksen; YK:n peruskirjan noudattamisen; rauhanomaisen riitojen ratkaisun; sekä perinteisten ja ei-perinteisten uhkien torjumisen.
Kiina esittää turvallisuusaloitteen vastavetona blokkipolitiikalle ja yksipuolisille pakotteille, jotka se näkee länsimaiden työkaluina. Peking korostaa dialogia ja neuvotteluja konfliktien ratkaisemisessa ja aloite on saanut tukea yli 120 maalta. Virallisesti turvallisuusaloite täydentää YK:n rauhanturvatoimia ja edistää monenkeskistä turvallisuusarkkitehtuuria, johon kaikki maat voivat osallistua. Globaali turvallisuusaloite voidaan nähdä myös Yhdysvaltojen johtaman Pohjois-Atlantin liiton eli NATO:n haastajana.
Maaliskuussa 2023 presidentti Xi lanseerasi Globaalin sivilisaatioaloitteen (Global Civilization Initiative, GCI) Kiinan kommunistisen puolueen ja maailman puolueiden korkean tason dialogissa (CPC in Dialogue with World Political Parties High-level Meeting) Pekingissä. Aloite korostaa sivilisaatioiden monimuotoisuutta ja yhteisiä inhimillisiä arvoja, kuten rauhaa, kehitystä ja oikeudenmukaisuutta.
Kiinan mukaan se vastaa sivilisaatioiden törmäysteorioihin ja edistää vuorovaikutusta tasa-arvoisesti, ilman ylivaltaa. Painopiste on kulttuurivaihdossa, nuorisoyhteistyössä ja ihmisten välisissä suhteissa. Aloite linkittyy Vyö ja tie -kulttuuriohjelmiin ja on saanut tukea erityisesti etelän maissa, joissa se nähdään vastapainona länsimaiselle universaalien arvojen tyrkyttämiselle. Virallisesti sivilisaatioaloite pyrkii rikastuttamaan globaalia keskustelua ja edistämään harmoniaa moninapaistuvassa maailmassa.
Uusin aloite, Globaalin hallinnan aloite (Global Governance Initiative, GGI), julkistettiin syyskuussa 2025 Shanghain yhteistyöjärjestön huippukokouksessa ja vahvistettiin lokakuussa ulkoministeri Wang Yin johdolla diplomaatteja, tutkijoita ja päättäjiä yhteen tuovassa Lanting-keskustelufoorumissa. Se on kattavin ja kunnianhimoisin Kiinan aloitteista, sillä se yhdistää edeltäjänsä yhtenäiseksi viitekehykseksi kansainvälisen järjestelmän uudistamiseen.
Globaalin hallinnan aloitteen ytimessä on viisi peruskäsitettä: suvereeni tasa-arvo, kansainvälinen oikeusvaltio, monenkeskisyys, ihmiskeskeisyys sekä konkreettiset tulokset. Kiina esittää aloitteen vastauksena globaaliin hallintavajeeseen, jossa länsivetoiset instituutiot eivät enää vastaa moninapaista todellisuutta.
Presidentti Xi korostaa, että aloite ei korvaa YK:ta, vaan vahvistaa sen auktoriteettia ja peruskirjaa. Se vaatii kehittyville maille suurempaa edustusta päätöksenteossa, kansainvälisen lain tasapuolista soveltamista ilman kaksoisstandardeja, sekä kehityksen priorisointia turvallisuuskysymyksissä. Ulkoministeri Wang Yin puheessa todettiin, että yli 140 maata ja järjestöä on jo ilmaissut tukensa aloitteelle.
Aloitteen käytännön toimet kattavat laajan kirjon. Kiina perusti Etelä-Etelä-kehitysrahaston ja kestävän kehityksen keskuksen Shanghaihin. Kauppapolitiikassa se tukee WTO:n roolia ja tarjoaa nollatulleja kehittyville maille. Ilmastopolitiikan saralla Kiina korostaa kehittyneiden maiden historiallista vastuuta ja vaatii niitä täyttämään rahoitussitoumuksensa sekä edistämään vihreää teknologiaa.
Tekoälyteknologian suhteen Peking on ehdottanut Maailman tekoäly-yhteistyöjärjestön perustamista. Motivaationa on tarjota vaihtoehtoinen foorumi länsivaltojen dominoimalle tekoälykeskustelulle, joka korostaisi yhteistyötä kilpailuasetelman sijaan. Turvallisuudessa Kiina tukee Palestiinan kahden valtion ratkaisua ja Ukrainan rauhanneuvotteluja. Etelän maiden osalta aloite vaatii IMF:n ja Maailmanpankin kiintiöuudistuksia sekä Afrikan suurempaa edustusta YK:n turvallisuusneuvostossa. Kiina on myös perustanut Hongkongiin kansainvälisen sovitteluorganisaation ja tukee BRICSin ja Shanghain yhteistyöjärjestön roolia.
Globalisaatio on kehittynyt 1990-luvun hyperglobalisaatiosta kohti hajanaisempaa vaihetta, jossa erilaiset hätätilat ja sotilaalliset konfliktit korostavat globaalin järjestelmän haavoittuvuuksia. Kiina näkee tässä historiallisessa tilanteessa tilaisuuden: sen kehitys-, sivilisaatio- ja turvallisuusaloitteet ovat jo osoittaneet, että vaihtoehtoiset mallit vetävät maailman maita puoleensa. Globaalin hallinnan aloite vie tämän pidemmälle institutionalisoimalla Kiinan tulevaisuusvision. Kyse ei ole pelkästä reformista, vaan strategisesta siirrosta, jossa Kiina rakentaa rinnakkaisia rakenteita korvatakseen vähitellen länsimaiden johtamat instituutiot.
Länsimaiset kriitikot näkevät Kiinan globaaleissa aloitteissa pyrkimyksen heikentää länsikeskeistä järjestystä. Yhdysvaltojen globaalia johtajuutta edistävän Atlantic Councilin analyysin mukaan aloitteet kätkevät autoritaarisia normeja suvereenin absoluuttisuuden taakse, mikä heikentää ihmisoikeusehtoja ja demokraattisia standardeja YK:n elimissä, sekä suosii Kiinan liiketoimintaintressejä velkaantuneissa maissa. Samaa sanoo amerikkalainen demokraattipuoluetta ideologisesti lähellä oleva ajatushautomo Brookings-instituutti.
Yhdysvallat on kritisoinut Kiinan kehitysrahoitusta ja Vyö ja tie -hankkeen kaltaisia aloitteita taloudellisten riippuvuuksien ja strategisen vipuvaikutuksen synnyttämisestä, mikä voi johtaa vastaanottajamaat tekemään poliittisia myönnytyksiä. Yhdysvalloissa kylmän sodan aikana syntynyt Human Rights Watch (joka perustettiin alun perin vuonna 1978 Helsinki Watch -nimellä Neuvostoliiton ihmisoikeusloukkausten valvontaan) väittää myös, että Kiina hyödyntää YK:ta suojana tekoälyvalvonnan vakiinnuttamiselle ja digitaalisen autoritaarisuuden levittämiselle, samalla torjuen riippumattoman kansalaisyhteiskunnan roolia ja korvaten tilivelvollisuuden pelkällä vuoropuhelulla.
Kriitikot näkevät globaalin hallinnan aloitteen yrityksenä jakaa länsi ja houkutella globaali Etelä Kiinan johtamaan blokkiin, jossa pakotteet ja interventiot korvataan keskinäisellä kunnioituksella – mutta Pekingin ehdoilla, mikä vahvistaa autoritaarisia malleja ja heikentää ihmisoikeuksia. Tällaiset tulkinnat voidaan kuitenkin ymmärtää osaksi Yhdysvaltojen ja kollektiivisen lännen omaa strategista narratiivia, jossa hybridivaikuttamisen keinoin pyritään säilyttämään hegemoninen asema. Kiinan vastustajien kärkevin kritiikki vaikuttaa usein heijastavan enemmän heidän omia strategisia pelkojaan kuin objektiivista analyysiä Kiinan toimista.
Kiina kiistää syytökset vallan tavoittelusta ja korostaa yhteisvoiton periaatetta. Se ei halua kumota olemassaolevaa järjestelmää, vaan uudistaa sitä oikeudenmukaisemmaksi. Vaikka Kiina pyrkisikin rakentamaan länsikeskeisten instituutioiden vaihtoehtoja – kuten Maailman kauppajärjestö WTO:ta täydentävän Aasian ja Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimuksen (RCEP), Kansainvälistä valuuttarahastoa IMF:ää tukevan Aasian infrastruktuuri-investointipankin (AIIB) ja sotilasliitto NATO:a tasapainottavan Shanghain yhteistyöjärjestön – se näyttäisi vastaavan globaalin etelän muutostoiveita lännen kolonisaation jälkeen.
Globaalin hallinnan aloite on tämän kauaskantoisen hahmotelman toimintasuunnitelma: visio maailmasta, jossa länsimaat – Yhdysvallat, Britannia ja Euroopan valtiot – eivät enää määrää, vaan Kiina ja muut vallat nousevat maailmanjärjestyksen keskiöön. Kun globaali etelä kehittyy, tämä näkymä voi toteutua ja muuttaa vallan tasapainoa pysyvästi. Kiinan nousu ei ole vain taloudellinen, vaan institutionaalinen vallankumous, joka haastaa pohtimaan, millaista vallanjakoa ja yhteistyötä maailman enemmistö haluaa ja tarvitsee.
geopolarium.com 