Serbialais-amerikkalainen taloustieteilijä Branko Milanović on vakiinnuttanut asemansa yhtenä aikamme terävimmistä globaalin epätasa-arvon ja kapitalismin tutkijoista. Haastattelussa, joka keskittyy hänen teokseensa The Great Global Transformation (2025), Milanović tarkastelee historiallisia voimia, jotka ovat murentaneet vuoden 1989 jälkeen alkanutta Yhdysvaltain johtamaa uusliberaalia maailmanjärjestystä.
Hänen analyysinsä ei kuitenkaan anna aihetta optimismille, vaan varoittaa kapitalismin tuhoisimpien piirteiden voimistumisesta. Milanovićin mukaan maailma on siirtymässä uuteen aikaan, jota luonnehtivat moninapaisuus ja kansalliselle tasolle supistuva markkinaliberalismi. Tämä pahentaa entisestään globalisaation synnyttämiä kriisejä.
Milanovićin lähtökohta on selkeä viittaus Karl Polanyin klassikkoteokseen Suuri murros (1944). Siinä missä Polanyi selitti 1800-luvun markkinaliberalismin romahdusta ja sen synnyttämiä vastaliikkeitä, Milanović tekee samoin nykyiselle uusliberaalille globalisaatiolle.
Polanyin teos yritti ymmärtää, mitä tapahtui ensin teollistumisen myötä ja sitten uuden järjestyksen romahtaessa 1920- ja 1930-luvuilla. Vastaavasti Milanović tarkastelee 1970-luvulta tähän päivään lännen dominoinnin aikakautta ja sen haasteita. Miksi asiat muuttuivat? Ja mitä muuttui?
Tässä murroksessa keskeisenä katalyyttinä on toiminut Aasian, erityisesti Kiinan, vahvistuva asema maailmanpolitiikassa. Milanović kiteyttää tämän paradoksaalisen kehityksen uuden kirjansa esipuheessa: ”Globaalin uusliberalismin mahdollistama Kiinan nousu teki globaalin uusliberalismin lopusta väistämättömän.”
Puhtaasti taloudellinen analyysi antaa Aasian noususta positiivisen kuvan. Globaali bruttokansantuote on kolminkertaistunut, ja taloudellinen epätasa-arvo on vähentynyt Kiinan, Intian ja muiden väkirikkaiden maiden köyhyyden väistyessä. Kuitenkin, kuten Milanović huomauttaa, nämä myönteiset globaalit trendit ovat synnyttäneet uusia ongelmia sekä kansainvälisessä politiikassa että maiden sisällä.
”Kiinan kaltaisen suuren maan nousu Yhdysvaltojen ohi ostovoimakorjatulla bruttokansantuotteella synnyttää geopoliittisen konfliktin, sillä Yhdysvallat ei halua luopua globaalista hegemoniastaan ja näkee Kiinan haastajana.”
Samalla länsimaiden keskiluokat, jotka kärsivät työpaikkojen menetyksistä ja palkkojen laskusta, ovat kääntyneet populististen johtajien puoleen. Milanovićin mukaan ”Aasian nousu on niin suuri muutos, ettei kukaan voi odottaa sen käyvän kivuttomasti”.
Toinen uusliberaalin globalisaation keskeinen perintö on Milanovićin kuvailema uusi hallitseva luokka, homoploutia – eliitti, joka on rikastunut sekä pääomallaan että korkeapalkkaisella työllään. Tällainen yhteiskuntaluokka on muodostunut niin Yhdysvalloissa kuin Kiinassa, mikä hämärtää väitteitä kahdesta täysin erilaisesta mallista: Yhdysvalloissa eliitti perustelee asemaansa ansioilla ja korkeakoulututkinnoilla, kun taas Kiinassa ratkaiseva avain valtaan on kommunistipuolueen jäsenyys.
Milanović siteeraa Daniel Markovitsin teosta The Meritocracy Trap (2019) ja toteaa, että ”nykypäivän stahanovilaiset”, jotka työskentelevät rahoitussektorilla, tuntevat ”lähes kalvinistista ylpeyttä menestyksestään ja halveksuntaa niitä kohtaan, jotka eivät ole menestyneet”. Tämä ylimielisyys yhdistettynä Aasian nousun aiheuttamiin työpaikkamenetyksiin synnytti laajan tyytymättömien joukon, joka kääntyi eliittiä vastaan.
Uusliberaali globalisaatio nojasi neljään tukipylvääseen: vapaisiin markkinoihin, kansallisiin negatiivisiin vapauksiin, vapaakauppaan ja kosmopolitismiin. Nyt nämä pilarit ovat kaatumassa. Milanovićin mukaan romahtavan järjestyksen tilalle ei ole tulossa mitään radikaalisti uutta, vaan ainoastaan muunnos entisestä: ”kansallista markkinaliberalismia moninapaisessa maailmassa”.
Trumpin kaltaisten hahmojen edustamassa järjestelmässä vapaakauppa ja kosmopolitismi on korvattu aggressiivisella protektionismilla, ja sosiaaliliberalismikin on jatkuvan hyökkäyksen kohteena. Vanhasta ideologiasta jää jäljelle vain yksi elementti: markkinoiden vapaus oman talousvyöhykkeen rajoissa.
Milanović painottaa, että Trump ei ainoastaan jatka uusliberaalia talouspolitiikkaa vaan syventää sitä: veronalennukset, sääntelyn keventäminen ja pääomaverotuksen suosiminen viedään vielä pidemmälle. Tulos on hauras, räjähdysherkkä ja eriarvoisuutta ruokkiva järjestelmä, joka ei ratkaise globalisaation synnyttämiä kriisejä, vaan pahentaa niitä.
Vaikka populistijohtajat eivät parantaisikaan kannattajiensa elinoloja, eliittivastaisuus on niin voimakasta, että ihmiset tukevat heitä silti. ”Tyytymättömät hyväksyisivät minkä tahansa järjestelmän, kunhan se syrjäyttäisi vallassa olevat eliitit, vaikka he eivät itse siitä hyötyisikään”, Milanović toteaa.
Hänen näkemyksensä kapitalismista on synkkä: se on pohjimmiltaan moraaliton järjestelmä, eikä hän näe sille välitöntä loppua edes resurssirajoitteiden takia. Ranskalaisen teoreetikon Guy Debordin Spektaakkelin yhteiskuntaan viitaten Milanović kuvaa maailmaa, jossa kaikki on kaupallistettu.
”Koko arjen ja yksityiselämän piiri on luultavasti kaupallistettu. Ruuanlaitto on kaupallistettu. Koirien hoito on kaupallistettu. Vanhusten hoito on kaupallistettu. Jopa kuoleminen on kaupallistettu. Perheen lähes täydellinen katoaminen on tämän ilmiön viimeinen seuraus, koska perhe perustuu toimintoihin, jotka eivät ole kaupallisia.”
Vaikka Milanović ei eksplisiittisesti ennusta sotaa, hänen pessimistinen johtopäätöksensä on selkeä: nykyinen suunta ei lupaa hyvää. Kapitalismin luontaiset piirteet – itsekkyys, voiton tavoittelu ja kaiken muuttaminen kauppatavaraksi – syventävät yhteiskunnallisia ongelmia sen sijaan, että ne ratkaisisivat niitä.
Maailma, joka on luopumassa uusliberaalista globalisaatiosta, ei ole palaamassa tasapainoiseen tilaan, vaan syöksymässä yhä syvemmälle kapitalismin tuhoisimpiin ja eriyttäviin tendensseihin. Seurauksena on hajonnut, vihainen ja yhä vaarallisempi maailmanjärjestys.
geopolarium.com 