Nick Landin ajattelu on jälleen noussut esiin Suomessa, kun valtavirrasta poikkeava Insigli Kustannus on julkaissut esikoisteoksenaan suomennoksen hänen päivityksistään viestipalvelu Twitterissä (nykyisessä X:ssä). Alkuperäinen englanninkielinen kokoelma on nimeltään Outsideness: 2013–2023 (Noumena Institute, 2025), mutta suomennos on saanut osuvamman nimen, Kylmyys ole jumalani. Otsikko lainaa suoraan Landin omaa lausetta ja tiivistää koko teoksen sävyn: jäätävän katseen kohti teknokapitalismin, biologisen realismin ja kosmisen entropian lakeja.
Teos ei ole perinteinen akateeminen artikkelikokoelma eikä järjestelmällinen traktaatti, vaan kronologinen sarja lyhyitä ja ytimekkäitä, usein alle 280 merkin mittaisia filosofis-poliittisia fragmentteja. Se muodostaa eräänlaisen digitaalisen päiväkirjan, josta lukija voi seurata länsimaisen sivilisaation hidasta hajoamista Landin silmin vuosikymmenen ajan. Kaikkia Outsideness-tilin twiittejä ei ole mukana, vaan ainoastaan huolella valikoitu, olennaisin otos.
Ennen varsinaisia tekstejä suomentaja Markus Paarnio tarjoaa tiiviin johdannon, joka paikantaa Landin Warwickin yliopiston legendaarisen kyberneettisen kulttuurin tutkimusyksikön (Cybernetic Culture Research Unit, CCRU) perustajajäseneksi. 1990-luvun lopulla CCRU – joka toimi jopa okkultisti Aleister Crowleyn entisessä asunnossa – yhdisti deleuze-guattarilaista teoriaa, kulttuurintutkimusta, kvasiesoterismia ja huumeidenkäyttöä kokeellisessa kirjoitustyössään. Tästä epätavallisesta sekoituksesta syntyi akselerationismin teoria.
Eksentrisen akateemisen uransa huipennuksena Land koki henkisen romahduksen 2000-luvun alussa, minkä myötä ryhmän jäsenten kulttimaine vakiintui internetin marginaalissa. Tämä tausta läpäisee koko kirjoituskokoelman: Landin 1990-luvun ’hyperstiittinen’ tyyli on yhä läsnä, mutta nyt se on terävöitynyt armottomaksi kritiikiksi länsimaissa vallitsevia oloja ja aatevirtoja kohtaan.
Landin kieli on aforistista, rekursiivista ja usein raa’an provokatiivista. Ironia on peribrittiläistä vinoilua, joka ei pyytele anteeksi. Hän arvostelee demokratiaa ja tarkastelee kapitalismia, tekoälyä, yhteiskuntapolitiikkaa, älykkyyden periytyvyyttä sekä väestödynamiikkaa. Tekstien läpi virtaa deterministinen näkemys teknologisen kehityksen kylmästä logiikasta, kapitalismin dynamiikasta, biologisen evoluution laeista ja jumalallisesta kaitselmuksesta muuttumattomina, yli-inhimillisinä voimina.
Kapitalismin ’näkymätön käsi’ on Landille okkulttinen prosessi, jonka mekaniikka on luonut teolliset vallankumoukset ja finanssi-imperiumit. Landin mukaan ainoa rehellinen asenne on hyväksyä tämä prosessi ilman turhaa sentimentaalisuutta ja entisestään kiihdyttää sen kulkua – tämä kuulostaa jokseenkin itsetuhoiselta uskon hypyltä tuntemattomaan tulevaisuuteen.
Brittifilosofia onkin viime vuosina kutsuttu Yhdysvaltain Piilaakson teknofasismin taustaideologiksi. Tätä yhteyttä vahvistaa se, että Land listasi eräässä vuoden 2018 twiitissään Amerikan merkittävimpien henkilöiden kuuden kärkeen Satoshi Nakamoton ja/tai Nick Szabon, Steve Sailerin, Curtis Yarvinin, Elon Muskin, Peter Thielin ja Scott Alexanderin – kaikki vaikuttajia, joiden ajattelu heijastaa hänen omia teknoutopistisia ja antiegalitaarisia näkemyksiään.
Erityisen räjähdysherkkää on Landin suhtautuminen poliittiseen vasemmistoon, joka on hänen mielestään jo voittanut kulttuurisodan ja marssinut woke-oppeineen instituutioihin ja yritysjohtoon. Nykyoikeisto on vain vasemmiston hitaampi versio, joka seuraa samoja arvoja. Egalitarismi on Landille kuolemankultti, joka johtaa väistämättä länsimaiden demografiseen korvaamiseen maahanmuuttajilla. Koska poliittinen vastarinta on mahdotonta, ainoa jäljellä oleva vaihtoehto on kiihdyttää romahdusta. Näin vasemmistoviha muuttuu tekosyyksi nihilistiselle akselerationismille, vaikka myös finanssikapitalismi edistää globalisaatiota ja avoimien rajojen politiikkaa.
Sama logiikka toistuu väestötieteessä. Land lainaa mielellään Thomas Malthusia ja puhuu rodullisista eroista, ihmisen biodiversiteetistä ja dysgeniikasta. Demokratia on hänelle entrooppinen kone, joka johtaa idiokratiaan; yhdenvertaisuusideologia on sivilisaation tuhoava voima. Maahanmuutto, kulttuurinen rappio ja demografinen muutos ovat realiteetteja, joita ei korjata moraalisilla julistuksilla. Lopulta politiikka on sosiaalidarwinistista kilpailua, ja maailmassa on Landin mielestä liikaa ihmisiä.
Twitter-koosteen viimeisimmissä kirjoituksissa kryptovaluutat, tekoäly, numerologia, Kabbala ja Crowleyn okkultismi kietoutuvat monitasoisiin metaforaketjuihin. 2020-luvun alun teksteissä sävy syvenee lähes hengelliseksi ja lähestyy Landin myöhemmin muotoilemaa ’gnostilaista kalvinismia’, jossa gnostilainen dualismi ja kalvinistinen predestinaatio sulautuvat yhteen. Teknokapitalismi on jumalallinen demiurgi, joka tuomitsee suurimman osan ihmiskunnasta, mutta ’valitut’ voivat kiihdyttää prosessia kohti posthumanistista maailmaa ja absoluuttista teknologista ylivaltaa.
Angloamerikkalaisen ’pimeän valistuksen’ hämärä valo hehkuu Shanghain älymetropolissa, jonne Land muutti pysyvästi vuonna 2008. Muutto tapahtui Taiwanin kautta – pakomatkalla sekä Warwickin akateemisesta romahduksesta että 2000-luvun alun henkisestä kriisistä – ja Land koki ekspatriaatin ulkopuolisuuden vapauttavana helpotuksena.
Hän kritisoi teksteissään hellittämättä länsimaista vasemmistoa, mutta jättää kiinalaisen valtiososialismin rauhaan, ylistäen Kiinan teknologista edistystä. Teknoutopismi, autoritaarinen hyperkapitalismi ja anakronistinen konservatiivisuus limittyvät oudossa tajunnanvirrassa, luoden filosofian joka julistaa yhteiskunnallista mullistusta, mutta jää samalla jumiin omien ristiriitojensa neuroverkkoon – ehkä juuri tämä sisäinen jännite onkin hänen ajattelunsa todellinen ydin.
Kylmyys ole jumalani ei ole kaikille sopiva kevyt kirja. Se on pisteliäs, tarkkanäköinen ja mustan huumorin sävyttämä. Land lukee demokratian rappeutumisen, älykkyyserojen kieltämisen ja egalitarismin dogmit prosessin voitonmerkkeinä – paitsi kun ne tuottavat dysgeniaa ja jarruttavat älykkyyden eksponentiaalista kasvua, mikä on hänestä kauhistuttavaa. Silti hän korostaa teknologisen singulariteetin vääjäämättömyyttä. Jos kaikki on väistämätöntä ja luova tuho hänen hiljainen ihanteensa, miksi hän sitten ylipäätään valittaa väestönvaihdosta – tai mistään muustakaan?
Hänen akselerationisminsa, teknofiksaationsa ja vanhahtava anglosentrisminsä sulautuvat omituiseen äärioikeistolaiseen liberalismin varianttiin, joka ei lupaa parempaa huomista kenellekään paitsi kouralliselle ennalta valittuja. Kenen eduksi tämä singulariteetti lopulta pyörii ja ketkä on jo tuomittu tarpeettomiksi? Onko teknokapitalismi ihmisyhteiskuntien lopullinen muoto, vai onko Landin synkkä fatalismi vain kriisiajan oire – (neo)reaktio siihen, että länsikeskeinen maailmanjärjestys natisee liitoksistaan itseaiheutettujen ongelmiensa paineessa?
geopolarium.com 