Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin allekirjoittama Genesis-missio (engl. Genesis Mission) on tähän asti kunnianhimoisin yritys kääntää koko liittovaltion tieteellinen infrastruktuuri tekoälyn palvelukseen. Toimeenpanomääräys luo kansallisen tekoälyalustan, joka yhdistää vuosikymmenten aikana kertyneen valtion tutkimusdatan – maailman suurimman yhtenäisen tieteellisen kokoelman – yhdeksi massiiviseksi resurssiksi.
Hanke nojaa erityisesti energiaministeriön kansallisiin laboratorioihin ja lupaa synnyttää”tieteellisiä perusmalleja” sekä autonomisia tekoälyagentteja, jotka pystyvät itsenäisesti testaamaan hypoteeseja ja optimoimaan tutkimusprosesseja reaaliajassa. Virallisen retoriikan mukaan kyseessä on ”uusi tekoälyn kiihdyttämän innovaation aikakausi”, joka moninkertaistaa veronmaksajien tutkimuspanokset ja varmistaa Yhdysvaltain johtoaseman globaalissa teknologiakilpailussa.
Genesis-missio on selvästi mallinnettu Manhattan-projektin ja Apollo-ohjelman kaltaiseksi kansalliseksi voimainponnistukseksi. Se yhdistää valtion laboratoriot, huippuyliopistot, puolustusvoimat ja suuret teknologiayhtiöt yhteisen tavoitteen taakse. Samalla se heijastaa Trumpin hallinnon maailmankuvaa, jossa teknologinen ylivoima on paitsi talouden moottori, myös geopoliittinen kilpi erityisesti Kiinaa vastaan.
Toimeenpanomääräys ei peittele sanankäänteitään: Yhdysvallat käy ”tänä ratkaisevana hetkenä” olemassaolonsa kannalta tärkeää kilpailua. Tekoälyä ei esitetä pelkkänä työkaluna vaan eksistentiaalisena kilpailuetuna. Haasteet ulottuvat bioteknologiasta kvanttitekniikkaan ja ydinteknologiaan – ja ensimmäisiä konkreettisia tuloksia on määrä esitellä jo 270 päivän sisällä.
Kriittinen tarkastelu paljastaa kuitenkin hankkeen kääntöpuolen. Vaikka visio on teknisesti kiehtova, se edustaa järjestelmää, jossa valtio valitsee voittajat ja häviäjät. Kiinan malli toimii vertailukohtana: siellä valtio asettaa tiukat kansalliset tavoitteet, mutta antaa satojen yksityisten ja puolivaltiollisten yritysten kilpailla niiden toteuttamisesta. Yhdysvaltain mallissa sen sijaan jo entuudestaan vallitsevat jättiyhtiöt – Oracle, Nvidia, OpenAI ja muutamat muut – korjaavat entistä suuremman osuuden julkisesta rahoituksesta ja datasta.
Taloudellinen puoli herättää perusteltuja epäilyksiä. Genesis-missio vaatii valtavia investointeja puolijohteisiin, supertietokoneisiin, ja uuteen infrastruktuuriin tilanteessa, jossa Yhdysvaltain julkinen velka on jo ennätyksellisen suuri. Virallisesti vakuutetaan, että hanke ”moninkertaistaa veronmaksajien investoinnit”, mutta moni näkee siinä pikemminkin pelastuspaketin puhkeamassa olevalle tekoälykuplalle ja sen suurimmille sijoittajille. Kun samaan aikaan perusinfra ja koulutusjärjestelmä rapistuvat, on vaikea välttyä vaikutelmalta, että prioriteetit ovat pahasti pielessä.
Eettiset ja yhteiskunnalliset riskit ovat kenties kaikkein vakavimmat. Hanke keskittää ennennäkemättömän määrän arkaluonteista tutkimusdataa – lääketieteellisiä kokeita, energiatutkimusta, puolustussalaisuuksia – yhdelle valtion hallinnoimalle alustalle. Vaikka toimeenpanomääräys vakuuttaa ”vahvasta kansallisesta turvallisuudesta ja tietoturvasta”, se ei kerro, kuka valvoo valvojia.
Kun samat tekoälyagentit, jotka on suunniteltu nopeuttamaan materiaalitutkimusta tai ilmastoratkaisuja, voidaan helposti kääntää myös valvonta- ja sotilaskäyttöön, syntyy ilmeinen vaara vallan väärinkäytöstä. Ilman riippumatonta ja avointa valvontamekanismia Genesis-missio luo pohjan autoritaariselle teknokratialle, jossa tekoäly palvelee ensisijaisesti keskitettyä valtiovaltaa ja sen liittolaisia – ei kansalaisia.
Työmarkkinavaikutukset ovat toinen huolenaihe. Vaikka hanke lupaa nostaa tuottavuutta, se samalla automatisoi suuren osan tieteellisestä työstä. Huippututkijat ja insinöörit saattavat hyötyä, mutta keskivertotutkijat, laboratoriohenkilökunta ja tukipalveluiden työntekijät joutuvat todennäköisesti työttömiksi. Mission esittelyteksti ylistää ”briljantteja amerikkalaisia tiedemiehiä”, mutta houkutellaanko nämä huiput lopulta verorahoitteisena aivovuotona ulkomailta?
Genesis-missio on ennen kaikkea ideologinen julistus, joka kiteyttää Trumpin hallinnon vakaumuksen: kansallinen ylivoima varmistetaan keskittämällä valta, data ja rahat harvoille valikoiduille toimijoille. Samalla se kantaa mukanaan Manhattan-projektin raskasta perintöä – moraalisia kompromisseja ja perusteltua pelkoa siitä, että luotu teknologia kääntyy luojiaan vastaan. Onko tekoäly ratkaisu systeemisiin ongelmiin, vai tuleeko se vain pahentamaan niitä?
geopolarium.com 