Presidentti Alexander Stubb kehotti tuoreessa MTV:n haastattelussa suomalaisia varautumaan ”epäoikeudenmukaisiin rauhanehtoihin” Ukrainan sodan suhteen. Tämä oli harvinaisen paljas tunnustus Euroopan ja Suomen geopoliittisen voimattomuuden tilasta. Viimeisten vuosien aikana Suomi on sijoittanut 3,9 miljardia euroa verovaroja suurvaltojen väliseen sijaissotaan, jonka lopulliset ehdot määritellään ilman että EU-mailla tai Ukrainalla olisi niihin sananvaltaa.
Suomen tuki on suhteessa bruttokansantuotteeseen Euroopan kärkipäätä, mutta sen tuoma strateginen vipuvoima on kutistunut lähes olemattomaksi. Retorinen slogan, jonka mukaan ”Ukrainan tukeminen on Suomen puolustusta” on menettänyt teränsä, kun Yhdysvaltain presidentin luottomiehet Jared Kushner ja Steve Witkoff neuvottelivat Vladimir Putinin kanssa Kremlissä yli neljän tunnin ajan.
Virallisella tasolla aiheena oli Yhdysvaltain päivitetty rauhanehdotus, jota oli muokattu lokakuussa vuotaneesta 28-kohtaisesta luonnoksesta tiiviimmäksi versioksi. Todellisuudessa keskustelu saattoi kuitenkin koskea jo konkreettisia taloudellisia järjestelyjä: jäädytettyjen venäläisvarojen mahdollista vapauttamista, laajojen jälleenrakennusvarojen jakautumista sekä Yhdysvaltojen paluuta Venäjän markkinoille.
Kushnerin ja Witkoffin pitkäaikaiset yhteydet Venäjän suorien investointien rahaston johtajaan Kirill Dmitrieviin sekä heidän taustansa kiinteistösijoittajina korostavat, että kyse ei ole pelkästään rauhanrakentamisesta, vaan suurten rahavirtojen kanavoimisesta konfliktin päättyessä.
Erityisen merkille pantavaa oli suunnitellun Brysselin-vierailun peruuntuminen. Kushner ja Witkoff eivät aiemman suunnitelman mukaisesti tavanneetkaan Volodymyr Zelenskyiä, vaan lensivät suoraan takaisin Yhdysvaltoihin. Viesti oli selvä: Kiovan kanta ei ole ratkaiseva, eikä EU:lta kysytä mitään. Ukrainan alueellinen koskemattomuus ja NATO-jäsenyys ovat kauppatavaraa, jonka arvo määritellään Moskovan ja Mar-a-Lagon välillä.
Tämä kehitys paljastaa Stubbin kommentin todellisen sisällön. Eurooppa ja Suomi ovat kantaneet konfliktin suurimman taloudellisen taakan, mutta rauhan ehdot ja jatkosuunnitelmat sorvataan nyt sodan todellisten osapuolten kesken. Vuotaneet tiedot marraskuun lopulta osoittavat, että neuvottelujen painopiste on siirtynyt sotilaallisista kysymyksistä konkreettisiin taloudellisiin järjestelyihin: Venäjä-pakotteiden hallittuun purkuun ja kauppayhteyksien asteittaiseen normalisointiin.
Eurooppa, joka on vastannut pakolaisten vastaanotosta ja suurimmasta osasta sotilaallista tukea, on jäämässä ulkokehälle. Stubbin lausunto ei ollut rohkeaa rehellisyyttä, vaan luovuttamisen julkinen tunnustaminen – ja kansalaisten valmistaminen tulevaan. Vuosien uhraukset eivät ole tuottaneet strategista vaikutusvaltaa eivätkä kaataneet Putinin hallintoa, ja nyt Washingtonissa ja Moskovassa keskitytään jo toisenlaisiin järjestelyihin.
Suomen miljardit eivät ole olleet investointi Ukrainan voittoon tai kestävään rauhaan, vaan kalliiksi käyneeseen viivytystaisteluun, jonka lopputulos oli ennalta määrätty Yhdysvaltain kääntyessä transaktionaaliseen realismiin. Nähtäväksi jää, mikä rooli eurooppalaisille toimijoille jää Ukrainan jälleenrakennuksen rahoituksessa ja toteutuksessa ja kuka korjaa voitot suurista infrastruktuurihankkeista? Ennen sitä on kuitenkin selvitettävä vielä, kuinka suuri osa nykyisestä Ukrainasta jää Venäjän rajojen ulkopuolelle.
Stubb on jo aiemmin vaatinut, ettei Ukrainan rauhansopimus saa toistaa Suomen ja Neuvostoliiton solmiman Moskovan välirauhan virhettä. Nyt hänen historiallinen vertauksensa osuu lopulta oikeaan, mutta kaikkein ironisimmalla mahdollisella tavalla. Kuten vuonna 1944, Suomi joutuu sopeutumaan suurvaltojen sopimukseen, jossa sen intressit ovat toissijaisia. Ainoana erona on, että nyt suomalaiset Ukrainan tukijat pettävä suurvalta on heidän oma sotilaallinen isäntämaansa Atlantin takana.
Kun rauha lopulta solmitaan – Donbassin ja Krimin jäädessä Venäjälle, Ukrainan NATO-jäsenyyden estyessä ja Venäjän markkinoiden auetessa amerikkalaisille – Suomi voi vain laskea, kuinka suuri osa kansantaloudesta pois lahjoitetuista miljardeista päätyi rahoittamaan järjestelyä, joka heikentää kansallista turvallisuutta ja talousnäkymiä vuosikymmeniksi.
geopolarium.com 