Igor Vsevolodovitš Girkin (s. 17. joulukuuta 1970), tunnetumpi nimellä Igor Strelkov, on venäläinen historioitsija, monarkisti (Venäjän keisarikunnan kannattaja) ja upseeri, joka on taistellut Transnistriassa (Pridnestrovian Moldovan tasavallassa) ja Bosniassa sekä molemmissa Tšetšenian sodissa. Girkin väittää palvelleensa FSB:ssä vuoteen 2013 asti, kun taas Ukrainan ja lännen mukaan hän toimi sotilastiedustelu GRU:ssa.
Girkin nousi kansainväliseen tietoisuuteen vuonna 2014 organisoidessaan Itä-Ukrainan separatistien kapinaa: hän johti Slovjanskin valtausta ja toimi hetken Donetskin kansantasavallan puolustusministerinä. Omien sanojensa mukaan hän ”veti liipaisimesta” sodan aloittamiseksi.
Elokuussa 2014 hänet erotettiin tehtävästään terveydellisistä syistä, mutta länsimaisen käsityksen mukaan todellisena syynä olivat MH17-lentokoneen alasampumiseen liittyvät epäilyt. Hollannin tuomioistuin tuomitsi hänet poissaolevana elinkautiseen osallisuudesta tapaukseen vuonna 2022.
Myöhemmin Girkinistä tuli Putinin hallinnon ankara arvostelija. Hänet pidätettiin kesällä 2023 ääritoimintaan yllyttämisestä ja tuomittiin alkuvuodesta 2024 neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Syyte perustui Girkinin Telegram-julkaisuihin, joissa hän arvosteli presidenttiä ja sotilasjohtoa sodan tehottomasta johtamisesta.
Vankilasta käsin hän on jatkanut analyysiensä kirjoittamista kirjeiden muodossa. Girkinin mukaan sota on tuomittu epäonnistumaan ilman radikaalia muutosta tavoitteissa ja strategiassa. Joulukuussa 2025 Girkin suorittaa yhä tuomiotaan Kirovin alueen rangaistussiirtolassa.
Girkin määrittelee voiton kriteerit armottoman selkeästi: todellinen voitto edellyttäisi nykyisen Ukrainan valtion täydellistä murskaamista. Hän pitää maata kokonaisuudessaan Venäjän vastaisena projektina, ”Anti-Venäjänä” . Tätä konfliktia ei hänen mukaansa olisi voitu välttää – ”tapahtui se, minkä piti tapahtua, ja mikä oli väistämätöntä”.
Ukrainan olemassaolo itsessään muodostaa Girkinin näkemyksen mukaan eksistentiaalisen uhan Venäjälle. Ellei se lakkaa olemasta valtiotasolla, sota syttyy lyhyen välirauhan jälkeen uudestaan länsimaiden tuella. Girkin varoittaa, että ”jos nykyinen Ukraina säilyy ennallaan, uusi sota on väistämätön ja Venäjän olisi käytävä se paljon haastavammissa olosuhteissa”.
Käsitys Ukrainasta Venäjän-vastaisena sillanpääasemana ei ole Girkinin keksintöä. Itse presidentti Vladimir Putin loi sille ideologisen pohjan heinäkuussa 2021 julkaistussa esseessään Venäläisten ja ukrainalaisten historiallisesta yhtenäisyydestä. Siinä hän kuvasi Ukrainaa keinotekoiseksi, länsimaiden ohjaamaksi entiteetiksi, jonka tehtävänä on heikentää Venäjän vaikutusvaltaa sen historiallisilla alueilla. Tästä narratiivista on tullut ydin myöhemmälle sotapropagandalle, jota on toistettu Venäjän medioissa.
Girkinin kritiikki kohdistuu Venäjän strategian puutteisiin. Hänen mukaansa pelkät sotilaalliset iskut eivät riitä, vaan Ukrainan kansalle olisi tarjottava houkutteleva poliittinen tulevaisuudennäkymä. Neljän sotavuoden aikana Moskova ei ole luonut minkäänlaista vaihtoehtoista hallintoa – ei kilpailevaa hallitusta Harkovaan eikä toimivaa hallintoa Novorossijaan. Girkinin mukaan Venäjä on omalla toiminnallaan pikemminkin vahvistanut Kiovan hallintoa, kun se on käytännössä tunnustanut sen legitimiteetin ja osoittanut olevansa valmis neuvotteluratkaisuun.
Girkinin analyysin mukaan Venäjän nykyinen tarjous tarkoittaisi käytännössä vain aselepolinjaa, joka säilyttäisi Kiovan hallinnon lähes ennallaan – presidentti vaihtuisi vaalien myötä, mutta muuten Ukraina jäisi läntiseen leiriin, eikä tunnustaisi edes Donbassin ja Krimin venäläisyyttä. Girkin vaatii selkeää tavoitetta: Alueelliset voitot – kylät, kukkulat ja metsäkaistaleet – eivät riitä, vaan voitto edellyttää Ukrainan armeijan täydellistä romahduttamista, joukkoantautumisia ja taistelutahdon loppumista.
Girkinin tuoreimmissa vankilakirjoituksissa korostuu ristiriita: vaikka sotilaallinen tilanne on parantunut, taloudelliset pohjavedet kuivuvat. Hän kuvaa, kuinka vuosi sitten rintama oli synkkä – Kurskin alueella käytiin taisteluja, muualla puolustauduttiin tai edettiin hitaasti – mutta taloudessa näkyi lupaavia merkkejä kasvusta ja puolustusteollisuuden kehityksestä.
Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen: sotilaallinen edistys jatkuu, mutta talouden kasvuresurssit ovat loppuneet. Girkin kirjoittaa: ”Rintamalla on jatkuvia edistysaskeleita ja iskemme tärkeisiin kohteisiin, vihollisen taistelutahto on heikentynyt… Venäjän taloudessa sodan tuomat kasvuresurssit ovat kuitenkin loppuneet. Kremlin johto pelkää täysimittaiseen sotatalouteen siirtymistä, sillä se vaatisi oligarkkien omaisuuden konfiskaatioita ja voisi aiheuttaa kaaoksen.”
Girkin vertaa tilannetta satukirjailija Ivan Krylovin faabeliin, jossa joutsen, rapu ja hauki vetävät kuormaa eri suuntiin, jumittaen suon laidalla. Venäjän johdossa ”jotkut tahtovat jatkaa voittoon asti, toiset lopettaa heti hinnalla millä hyvänsä, ja kolmannet vain hyötyä sekasorrosta”.
Girkin näkee Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ympärillä toiveita kumppanuudesta Venäjän kanssa, mutta toteaa sodan inertian ja Ukrainan tukijoiden intressien estävän konfliktin päättymisen. Sota jatkuu, kunnes toinen osapuoli myöntää tappionsa täydellisesti – kompromisseja ei ole luvassa.
Girkin tiivistää näkemyksensä selkeästi: ”Voitto on Kiovan hallinnon antautuminen ja armeijan täydellinen romahduttaminen. Vastustajan on hyväksyttävä Venäjän asettamat ehdot.” Kaikki muu johtaa sodan jatkumiseen lähitulevaisuudessa.
Tämä näkemys heijastaa venäläistä kovan linjan ajattelua. Vain Ukrainan täydellinen häviö voi eliminoida uhan, äärikansallismieliset ajattelevat. Girkinin vankilasta kirjoitetut analyysit varoittavat strategisesta umpikujasta, johon Venäjä voi ajautua ilman totaalista voittoa.
geopolarium.com 