Saksan liittokansleri Friedrich Merzin paradoksaalinen lausunto X-alustalla – tulkittavissa muotoon ”haluamme jatkaa sotaa Ukrainassa ainakin vielä kaksi vuotta, mutta lopettaa sen mahdollisimman pian” – kiteyttää tahattoman tarkasti länsimaisen politiikan kaksoisajattelun. Todellista painetta konfliktin nopeaan lopettamiseen ei ole, sillä sen jatkaminen palvelee monien vallanpitäjien ja toimijoiden taloudellisia sekä geopoliittisia intressejä. Kun hylätään yksinkertaistettu moraalinen narratiivi, konfliktin syvempi ulottuvuus nousee esiin: kamppailu Ukrainan luonnonvaroista ja niiden hallinnasta.
Yhdysvallat, konfliktin päärahoittaja, ei ole valmis luopumaan sodan tarjoamasta strategisesta edusta. Sota on heikentänyt Venäjää ilman amerikkalaisten omia miestappioita, sitonut Moskovan resursseja ja pitänyt Euroopan tiukasti Washingtonin vaikutuspiirissä. Ratkaisevassa roolissa on kuitenkin resurssipolitiikka: Yhdysvallat on sijoittanut miljardeja Ukrainaan vuosikymmenien ajan varmistaakseen pääsyn maan arvokkaisiin mineraali- ja hiilivetyvaroihin. Tavoitteena on integroida Ukraina länsimaisiin markkinoihin ja katkaista venäläinen vaikutusvalta näihin rikkauksiin. Siksi ihanteena näyttää olevan hallittu, pitkittynyt konflikti, joka kuluttaa Venäjää mutta säilyttää mahdollisuuden taloudelliseen kontrolliin tulevaisuudessa. Sota tuottaa sekä taloudellista hyötyä että strategista etua.
Venäjä taas on lukittunut tilanteeseen, jossa perääntyminen ilman merkittävää voittoa on mahdotonta. Kreml on myynyt sodan kotimaassa eksistentiaalisena turvallisuustaisteluna Naton laajentumista vastaan. Yhtä voimakas motiivi on kuitenkin materiaalinen: Venäjä katsoo Ukrainan resurssien kuuluvan oikeutetusti sille neuvostoajan perintönä. Sotilaallinen erikoisoperaatio on keskittynyt juuri itäisten alueiden palauttamiseen, joissa sijaitsevat paitsi venäläisvaikutteiset väestökeskittymät, myös rikkaat mineraaliesiintymät. Sota mahdollistaa näiden alueiden haltuunoton, jos konflikti jäädytetään nykytilanteeseen. Venäjän laskelma perustuu siihen, että lännen kärsivällisyys murtuu ensin, mikä voisi johtaa taloudellisten vaikutusalueiden jakoon – ainakin osittaiseen korvaukseen alkuperäisistä panostuksista.
Euroopan unioni ja sen jäsenmaat, erityisesti Saksa ja Ranska, ovat ristiriitaisimmassa asemassa. Pelko Venäjän täydellisestä voitosta ja Euroopan turvallisuusjärjestyksen romahtamisesta ajaa jatkamaan aseapua. Kuten Suomen pääministeri Petteri Orpo on vihjannut, rauha Ukrainassa asettaisi myös Suomen hankalaan tilanteeseen. Samalla eskalaation pelko estää ratkaisevan tuen toimittamisen. Tosiasiassa tavoitteena vaikuttaa olevan konfliktin hallinta eikä sen nopea päättäminen. Saksa perustelee hyötyvänsä vähentyneestä energiariippuvuudesta, mutta kärsii samalla vakavista taloudellisista vaikeuksista kalliimman energian takia. Ranska näkee tilaisuuden profiloitua Euroopan itsenäisen puolustuksen johtajana.
Britannia puolestaan on ollut sodan alusta asti yksi Ukrainan vahvimmista tukijoista, johtaen usein uusien aseiden toimituksissa, kouluttaen kymmeniätuhansia ukrainalaisia sotilaita ja toimien taustavoimana Ukrainan iskuissa Venäjän sisälle. Sen motiiveina ovat vuosisatainen hybridisota Venäjää vastaan, geopoliittinen johtajuus Euroopan turvallisuudessa Brexitistä huolimatta, oman puolustusteollisuuden elvyttäminen, sekä tulevat taloudelliset mahdollisuudet Ukrainan jälleenrakennuksessa ja kaupassa. Euroopan maiden toimet ovat jännitteiden säätelyä, ja niiden taloudelliset siteet Ukrainaan kietoutuvat monimutkaisesti oligarkkiverkostoihin, pitkäaikaisiin investointeihin sekä jäädytettyjen venäläisvarojen hyödyntämiseen.
Ukraina itse on jo pitkään ollut ulkoisten suurvaltojen ja oman oligarkkikuntansa väliinputoaja. Vuoden 2014 Maidanin vallankumouksen jälkeen ukrainalaiset oligarkit, jotka hallitsevat maan energiavaroja ja muita luonnonrikkauksia, kääntyivät yhä vahvemmin länteen. Presidentti Zelenskyin hallinto on tasapainotellut näiden sisäisten voimien, kansallismielisten taistelijoiden, länsimaisten sijoittajien ja Venäjän välisissä paineissa. Ukraina ei voi lopettaa sotaa yksipuolisesti, sillä se merkitsisi antautumista, eikä se voi voittaa ilman ehdotonta länsitukea. Sen kohtalo riippuu lopulta suurvaltojen laskelmista, joissa suvereniteetti jää toissijaiseksi resurssikiistan rinnalla.
Lopulta on vielä Kiina, konfliktin hiljainen hyötyjä, joka seuraa sivusta Venäjän resurssien kulutusta ja lännen hajaannusta. Peking ei toivo Venäjän romahdusta, mutta hyötyy strategisesti Yhdysvaltain jatkuvasta paineesta. Sota sitoo Yhdysvaltojen resursseja Eurooppaan ja heikentää transatlanttista yhtenäisyyttä, mikä antaa Kiinalle tilaa vahvistaa omaa asemaansa ilman suoraa haastetta. Se ylläpitää omalta osaltaan konfliktin tasapainotilaa, estäen sen liian nopean päättymisen – mitä pidempään sota kestää, sitä vahvemmaksi muuttuu Kiinan globaali asema.
Tätä taloudellista shakkipeliä valaisee nyt Donald Trumpin toisen kauden tyly todellisuus. Yhdysvaltain tuki Ukrainalle on ollut investointi, josta odotetaan tuottoa ja korkotuloja. Käytännössä tämä näkyy painostuksena neuvotteluratkaisuun, jossa Venäjän aluevaltaukset jäädytetään, mutta länsimaiset intressit turvataan pitkäaikaisilla resurssisopimuksilla. ’Rauha’ olisi suurvaltojen välinen jakosopimus, jossa ihmishenget ja Ukrainan näennäinen itsenäisyys vaihdetaan taloudellisiin vaikutusvyöhykkeisiin. Sijaissodissa todellinen voitto mitataan lopulta siinä, kuka saa maan rikkaudet ja kuka maksaa laskun.
Kun kaikkien päätoimijoiden intressit asetetaan vierekkäin, liittokansleri Merzin paradoksaalinen linja paljastaa kylmän totuuden: sotaa halutaan jatkaa, koska sen taloudelliset ja strategiset hyödyt eivät ole vielä täysin realisoituneet vaikutusvaltaisille finanssipiireille. Samalla se haluttaisiin lopettaa pian eskalaatioriskien vuoksi. Kyse on sijaissodan ja resurssisodan risteyksestä: kaukana omista rajoista se on hallittava työkalu. Neuvostoliitosta irtautuneen valtion kansa, historialliset yhteydet ja luonnonvarat ovat pelinappuloita geopolitiikan laudalla. Rauha ei tule ennen kuin suurvaltojen talouspeli on pelattu loppuun ja voittajat varmistaneet osuutensa saaliista. Tällä hetkellä laskelmat viittaavat siihen, että peliä kannattaa vielä jatkaa.
geopolarium.com 